Nyt jatkuu taas avanneleikkaus kertomukseni yhden tarinan verran. Näitä tulee vielä muutama tämän jälkeen. Koetan nyt kirjoittaa vähän useammin ja atiivisemmin. Nyt vaan on ollut niin hienot ilmat, että olen niistä nauttinut ja nähnyt kavereita. 🙂 Nyt sitten seuraavaan tarinaan..

Kotiin ja takaisin sairaalaan

Pääsin sairaalasta kotiin sunnuntaina 24.4. Kävin siinä heittämässä heipat sairaalakaverille ja silloin jo sanoin, että on vähän heikko olo. Ajattelin tuon heikon olon olevan ihan normaalia näin ison leikkauksen jälkeen. Minulla oli muutaman päivän ajan sairaalassa sykkeet olleet aika korkealla ja ne heittelehti aika paljon. Muistan, kun hoitajan kanssa mietittiin mistä se voisi johtua. Verenpaineet oli myös normaalia matalammalla, mutta ei kuitenkaan mitenkään hälyttävästi. Lähdin tosiaan iltapäivällä sairaalasta kotiin. Kotona aluksi kaikki meni hyvin. Illalla ennen nukkumaan menoa kävin vessassa. Menin takaisin sänkyyn ja minulle tuli samanlainen tunne kuin olisi pissahätä. Ihmettelin siinä hetken ja nousin ylös. Siinä samassa tunsin, kun housuun valahti nestettä. Tunne oli samanlainen kuin olisi pissannut housuun. Menin sitten vessaan ja huomasin, että neste oli punaista ja limaista. Eli tuossa nesteessä oli seassa jonkin verran verta. Koko yön tuota nestetttä valui kunnolla aina, kun nousin seisomaan tai vaihdoin asentoa. En jaksanut yöllä lähteä päivystykseen, joten odotin aamuun.

Terveyskeskukseen ja takaisin Meilahteen

Aamulla menin terveyskeskukseen. Otin vuoronumeron ja odotin kunnes odottaminen alkoi käymään tuskalliseksi. Kävin sanomassa luukulla, mikä on tilanne ja että olisiko mahdollista päästä johonkin lepämään siksi aikaa kunnes pääsisin lääkärille. Pääsin sinne huoneeseen lepäämään ja odottamaan lääkäriä. Odotellessa sairaanhoitaja kävi mittaamassa arvot ja otti tulehdusarvon. Lääkäri tuli käymään ja alkoi tutkimaan, mistä tuo verinen neste tulee. Hän sitten lähetti minut Meilahteen ja kertoi tulehdusarvojen olevan yli sadan. Tässä vaiheessa tiedettiin ainoastaan se, että kyseessä saattaa olla tulehdus. Menin taksilla Meilahden päivystykseen ja siellä pääsin heti sänkypaikalle odottamaan lääkäriä. Tuossa vaiheessa ajattelin, että pääsen varmaan takaisin kotiin yöksi. Hoitaja kävi laittamassa tipan ja sitten vaan odoteltiin muutama tunti lääkäriä. Lääkäri tuli tutkimaan ja totesi oman epäilykseni oikeaksi, että neste tulee ilmeisesti emättimen kautta, mutta kyseessä ei todellakaan ole kuukautiset, mitä terveyskeskuksen lääkäri oli luullut. Lääkäri määräsi otettavaksi viipalekuvat, jotta saataisiin varmuus siitä, mistä tuo neste oikein tulee. Sitten taas odotettiin…

Viipalekuvaus ja allerginen reaktio

Nyt tuli aika mennä viipalekuviin. Kuvissa ruiskutetaan varjoainetta. Viipalekuvissa se laite mihin menet sisälle on hieman samanlainen kuin magneettikuvissa, mutt avonainen molemmista päistä. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes varjoainetta laitettiin. Hoitajat sanoivat, että aineesta tulee todella lämmin olo kehoon, mutta minulle tuli vähän muutakin kuin lämmin olo kehoon. Kun aine laitettiin tunsin kyllä lämmintä oloa, mutta myös puristusta kurkussa ja keuhkojen alueella. Yhtäkkiä en saanut kunnolla henkeä, jalkani rupesi sätkimään ja lopuksi rupesin tärisemään ihan kokonaan. Happisaturaatio putosi alle minuutissa 100%  73%. Voin kertoa, että tuo oli elämäni pelottavin kokemus. Ajattelin, että tässäkö tämä nyt oli! On todella pelottavaa, kun ei saa henkeä, tunsin oikeasti kuolevani. Sain onneksi sanotuksi, että en saa kunnolla henkeä ja kylähän ne hoitajat huomasivat, että kaikki ei nyt ole ihan kunnossa, kun tärisen sillä tavalla. He alkoivat heti antamaan lisähappea ja pyysivät anestesialääkärin paikalle. Lääkäri tutki minut ja määräsi annettavaksi allergialääkkeen. Hän kertoi minun saaneen allergisen reaktion, mutta onneksi hengitystiet eivät olleet turvonneet kiinni. Lääke auttoi aika nopeasti, mutta jouduin silti tarkkailuun. Oli tarkkailussa kiinni monitoreissa pari tuntia. Jonka jälkeen meni takaisin sinne mistä tulin odottamaan kuvausten tuloksia.

Diagnoosi

Lääkäri tulikin aika nopeasti kertomaan tuloksista. Diagnoosi oli Absessi eli märkäpesäke. Hän kertoi absessin olevan leikkausalueella ja, että tänään sille ei vielä tehdä mitään, mutta huomenna se ehkä joudutaan leikkaaman pois. Aloitettiin kuitenkin kaksi eri antibioottia IV:nä , jotta saataisiin tulehdus pois. Odotin päivystyksessä hetken ennen, kun pääsin osastolle. Sain päivystyksessä vähän syötävää ja juotavaa, koska jos seuraavana päivänä leikattaisiin niin joutuisin olemaan syömättä puolesta yöstä asti. Osastolla minulla oli sama tuttu huone kuin viimeksi.

Aamu ja tuomio

Ja niin aamu koitti Meilandiassa. En saanut aamulla syödä ollenkaan, koska vielä ei tiedetty joudunko uudestaan veitsen alle. Aamulla otettiin verikokeet ja kaikki muut arvot. Sitten sain taas antibioottia. Lääkärit tulivat käymään kierrolla tutkivat mahaa ja kysyivät, että vieläkö vuotaa. Vuoto ei ollut vähentynyt ollenkaan. Lääkäri sanoi, koska nyt näyttää siltä, että absessi tulee itse ulos luonnollisia teitä sitä ei tarvitse leikata. On ihmeellistä miten ihmisen keho toimii. Omani oli tehnyt reiän, josta tuo absessi pääsee itse vuotamaan pois. Jos tulehdusarvot eivät lähtisi laskuun, niin silloin pitäisi leikata.

Toipuminen

Toipuminen lähti hyvin käyntiin. Sain kahta antibioottia IV:nä kolme kertaa päivässä. Tulehdus arvot lähtivät laskuun.  Olin sairaalassa viikon verran. Olo parani joka päivä. Pääsin taas viikonlopuksi kotiin. Kotona antibiootit jatkuivat vielä vähän yli viikon verran. Toivoin, että tällä kertaa saisin pysyä kotona enkä enää joutuisi osastolle. Absessista johtuva vuoto jatkui kahden viikon ajan. Ei se mukavaa ollut, mutta kyllä siitäkin selvittiin. Absessista johtuvia kipuja minulla ei juurikaan ollut tai sitten sekoitin ne leikkauksesta johtuviin kipuihin.

Siinä oli lyhykäisyydessään tämä toinen tarina. Alkuvaikeudet eivät tosin siihen loppuneet. Mitä tapahtui seuraavaksi siitä myöhemmin lisää…