Moi! En ole tänne vähään aikaan mitään kirjoitellut. On ollut kiireitä ja jotenkin kirjoittaminen on tuntunut vaikealta. Olen monta kertaa aloittanut kirjoittamaan, mutta en ole saanut valmista tekstiä aikaiseksi. Olen välillä todella kriittinen itseäni ja tekemisiäni kohtaan. Haluaisin kovasti olla aktiivisempi täällä blogissa. Voisin nyt aloittaa vaikka siitä, että mitä minulle kuuluu. Olen ollut töissä …
Olen ollut nyt viikon sairaalan suljetulla osastolla. Jälkeenpäin ajateltuna tämä oli kuitenkin ihan hyvä ratkaisu tulla tänne. Olin viikko sitten todella itsetuhoinen ja ahdistunut. Toisena iltana ennen nukkumaan menoa otin puhelimen laturin ja kuristin sillä itseäni. Ensin viisi minuuttia, sitten kymmenen. Joku kuitenkin päässäni sanoi minun tekevän väärin ja vein laturijohdon, hiustenkuivaajan ja kuulokkeet hoitajien kansliaan pois …
Edellis viikon sunnuntaina illalla alkoi kipukohtaus. Kipu oli todella kovaa ja alkoi räjähtämällä oikean kyljen puolelta ja levisi molemmille puolille mahaa. Kipukohtaus kesti lääkkeistä huolimatta koko yön. En jaksanut tuolloin lähteä päivystykseen. Ajattelin kivun menevän itsestään ohi. Maanantai aamulla kipu oli melkein kokonaan poissa. Päivän mittaan maha kipuili ja olo alkoi muutenkin huonontumaan. Tiistaina olo …
Nyt jatkuu taas avanneleikkaus kertomukseni yhden tarinan verran. Näitä tulee vielä muutama tämän jälkeen. Koetan nyt kirjoittaa vähän useammin ja atiivisemmin. Nyt vaan on ollut niin hienot ilmat, että olen niistä nauttinut ja nähnyt kavereita. 🙂 Nyt sitten seuraavaan tarinaan.. Kotiin ja takaisin sairaalaan Pääsin sairaalasta kotiin sunnuntaina 24.4. Kävin siinä heittämässä heipat sairaalakaverille ja …
Kun muutin pois vanhempieni luota, minulla meni hyvin. Aivan liian hyvin. Suoraan sanottuna minulla meni liian lujaa. Valvoin monta yötä putkeen, saatoin kuunnella musiikkia ja tanssia kolmelta aamuyöstä, olin aivan liian energinen ja minua ei pysäyttänyt mikään. Jätin lääkkeet ottamatta, koska tuntui etten tarvitse enää niitä. Vakuuttelin itselleni olevani kunnossa ja kyllähän minusta tuntuikin siltä. Kaikki ahdistavat …
