Kirjekoulu tohtorit

Aihe jota olen itse odottanut että saan aikaiseksi kirjoittaa, eli nää lääkärit jotka ovat ostaneet tohtorin paperinsa varmaan postimyynnistä..  Harvinaissairaana tulee usein vastaan mitä erikoisempia ja törkeämpiä lääkäreitä kun omaa ammattitaidottomuuttaan tarvitsee peitellä. Enemmän pidän jopa lääkäreistä jotka kysyvät uudelleen sairauteni nimeä ja googlettavat sen..  Kerron siis nyt vain pari ns parhainta tapausta..

Tähän tapaukseen tarvitsette taustatietona sen että kärsin pahan mielenterveydellisen romahduksen ollessani 7-luokalla. (Kirjoitus siitä on jo tuloillaan.) Vuosi taisi olla 2013, eli olin ollut tässä noidankehässä ”vasta” vuoden tai pari ja oli yhä kokeilussa reumat ja vastaavat ”perussairaudet”. Olin KOKSin sairaalassa tapaamassa jotain todella kehuttua ja hyvää lääkäriä, jonka piti olla ystävällinen ja ottaa huomioon koko tapaukseni.  Noh, saavuin lääkärin vastaanotolle äitini kanssa ja lääkäri aloitti perustutkimukset, eli vääntelyt ja kääntelyt.  Tätä vartenhan jouduin riisumaan alusvaatteisilleni, joten huonolta vaiheelta jääneet arpeni tulivat väkisin esille.  Kuten arvata saattaa lääkäri sitten keksi siitä heti sen ”mikä minussa on vikana”.. Asiallisesti tää lääkäri viitti mut tutkia mutta voihan … siitä hetkestä kun istuin kuulemaan tän lääkärin lopullista mielipidettä.. ”onkohan jennillä mahdollisesti masennus” ”onko ketään jolle voi käydä juttelemassa”… Tässä kohtaa mulla ja äitillä alkoi molemmilla pikkaisen kiehumaan tuolla pienessä pääkopassa. Ystävällisesti kuitenkin vastattiin että käyn nuorisopsykiatrialla jo toista vuotta puhumassa eikä ole suurempaa masennusta enään.. Silti tää järjenjättiläinen päätti kirjoittaa epikriisiin ettei mun mielentila olisi niin hyvä kuin oletetaan ja suosittelisi tiheämpää keskustelua.. Noh tästä innostuneena äiti soitteli paikan päälle ja potilasasiamiehelle ja saatiin vaadittua muutosta epikriisiin.

Sitten se mitä varmasti kaikki sairastavat rakastaa kaikkein eniten.. PÄIVYSTYSLÄÄKÄRIT!!

Näistä mulla on oikein urakalla kokemuksia mutta silti tää eräs naislääkäri on jäänyt erityisesti mieleen.   Kävin ensin muistaakseni alkuviikosta päivystyksessä valittamassa kipeytynyttä rannettani, jolla en pystynyt kirjoittamaan. Tää kyseinen lääkäri kyseli nyrpeä ilme naamallaan ja tutki samalla papereitani. Noh, täysin kokeilematta, vissiin kerran kokeili tökkäisemällä johonkin kohtaan ja kysyi sattuuko. Mielessäni pyörittelin silmiä mutta jälleen vastasin ystävällisesti että no kyllä sattuu. Enhän sitä ollut ainakaan sanonut tuossa aikaisemmin.. Ja tämä lääkäri sen keksi, noh jännetupintulehdushan se oli, eikä ainakaan se sama mikä tossa viikko sitten todettin.. Ja mä ystävällisesti pyysin saikkua tai edes todistusta etten joudu kirjoittamaan. Samalla tää lääkäri sanoi että kun menen odottamaan niin hoitaja kutsuu ja siihen laitetaan _tukiside_. Kun se sitten tuli niin ranteeni ympärille sidottiin sideharsoa. Sehän varmasti tukee tälläisen yliliikkuvan tapauksen rannetta..   Noh ei ollut tässä edes paras osuus. Vaan vajaan viikon sisällä onnistuin jotenkin tuhoamaan polveni niin ettei kipulääkkeet riittänyt ja en kyennyt kävelemään. Istuin hoitajan huoneessa kun sama lääkäri käveli sisään ja kysyi sana tarkasti ”no mitä sä nyt haluat?”. Jäin jälleen aivan suu auki tuijottamaan lääkäriä, joten hoitaja joutui kertomaan tilanteeni. Kyseinen lääkäri ei tullut edes ovea lähemmäs katsomaan vaan totesi määräävänsä kipulääkettä, käski sitomaan polven ja lähettämään kotiin. Sain siis mukaani sidoksen polveen, tällä kertaa sentään kunnon sidoksen, kipulääkettä enkä edes saikkua tai keppejä :’DD

Nykyään kun menen päivystykseen naureskelen aina jos saan tämän saman lääkärin.

Eräs hauska tapaus oli myös kun minulla oli  aivan järjetön kipu mahassa ja kyljessä, todennäköisesti johtui liikkuvasta munuaisestani.. Makasin monta tuntia päivystyshuoneessa kivuissa, 4tunnin aikana sain kipupiikin enkä saanut syödä mahdollisen umpparin takia. Sanoin lääkärille moneen kertaan että, voisiko se johtua tästä. Mutten saanut vastausta. Kivun vuokisi en ollut syönyt koko päivänä, joten olin nälkäinenkin joka ei ainakaan helpottanut tilannetta.. Mutta noin 4tuntia kun olin siellä ollut lääkäri tuli luokseni ja kysyi onko mahdollista että olisin raskaana. Meinasin ensin tukehtua nauruun mutta tajusin lääkärin olevan tosissaan. Vastasin vain että no en tietenkään voi olla! Ja lääkäri vain intti että pitäisikö asia varmistaa. Vakuutin tälle lääkärille ettei ole mahdollista joten tämä joutui myöntymään kohtaloonsa. Noh, lopulta kun ne ei lopullista syytä keksinyt, sain käskyn tarkkailla kuumetta, ja kipulääkettä, kuten suomen tehokkaat lääkärit aina.

kuva weheartit
kuva weheartit

 

Ja sitten on tietysti tää oikein ihana ja taidokas kipu- ja kuntoutuslääkärini, joka totesi pyörätuolin tai edes satulatuolin saamista kysellessäni näin ihanasti. Kyselin siis mahdollisuutta pyörätuoliin, sillä jalattomina päivinäni se olisi suuri apu ja helpottaisi arkeani ja jaksaisin viimein liikkua kaupassakin tai kaupungilla enkä jäisi kotiin koska voi olla etten jaksa enään kotiin. Noh, lääkärini kertoi ettei heidän sairaanhoitopiirinsä enään myönnä tuoleja ja kun olen muutenkin vielä niin nuori ja liikkumiseni näyttää hyvälle. Mutta huonoille päiville hän ehdottaisi rollaattorin kokeilua. Jäin aivan sanattomaksi joten totesin vain että no kokeillaan. Kun pääsin lääkärin huoneesta ulos aloin äitini kanssa pohtimaan että niin, mitenkäs hitossa se rollaattori muka mulla toimii kun olen jalaton?! Ne on kuitenkin korkeampia kuin pyörätuoli ja ne on tarkoitettu työnnettäväksi niin miten mä muka sillä kykenen liikkumaan..

Nyt en keksi näitä muita mahtavia tapauksia joten voimme vain naureskella näille. Enkä nyt sitten tarkoita loukata ketään, ettei kenenkään tarvitse vetää papuja nenään. Olen monia aivan taidokkaitakin lääkäreitä kohdannut ja saanut uskomattoman paljon apuakin jo… Mutta sitten on nämä joiden mielestä kuumeen tarkkailu ja Burana parantaa kaiken.

Ihanaa aurinkoista melkein-kevät päivää kaikille sairaankauniille- ja komeille sekä tietty ei-sairaille!

3 kommenttia

  1. Juulia sanoo:

    Mä en tiedä oikein mitä kirjottaisin. Pidän itseäni yleensä aika sairaana, koska astma. Nyt kuitenkin (ja taas kerran) lukiessani tuntuu, että astma ei todellakaan ole mikään kummoinen sairaus. Tällaiset asiat pysäyttää aina vaan ajattelemaan! Arvostan suuresti sitä, miten avaat ja kerrot sairaudestasi julkisesti blogissasi. Siihen ei moni pystyisi! Toivon sinulle kaikkea hyvää! 🙂

    • Jenni sanoo:

      Kiitos paljon! Mut jokanen tietty kokee oman sairautensa eri tavalla, tääkin oli mulle lapsena vaan ominaisuus eikä sairaus :’)

  2. Maija sanoo:

    Kyllähän näitä järjen jättiläisiä osuu kohdalle silloin tällöin. Mulle on oltu jopa vihaisia siitä kun joku toinen lääkäri on kirjoittanut antibiootit oireiden perusteella, tivattu että MIKSI näin on tehty. Sitähän onkin hyvä kysyä potilaalta….onneksi tosiaan vastapainona on niitä ihania ymmärtäviä lääkäreitä jotka ottaa kipupotilaankin todesta. Voimia sulle kovasti!

Kommentointi on suljettu.