Aina ei tarvitse jaksaa

Taas on yksi viikko jo puolessa välissä. Koulupäivä on ohi ja on aika suunnata kotia kohti. Päätän kävellä juna-asemalle, samalla saan vähän liikuntaa monen tunnin istumisen jälkeen. Kun pääsen vihdoin kotiin, olen todella väsynyt. Ulkona on pirtsakka syysilma ja alkaa jo hämärtää. Olisi ihana käpertyä torkkupeiton alle ja ottaa päiväunet, mutta vielä olisi paljon tehtävää ennen, kun päivä on kokonaan pulkassa. Pitäisi laittaa ja tehdä hakemuksia työssäoppimispaikkoihin. Jossain vaiheessa pitäisi myös jumpata. Taas tuntuu siltä, että päivästä loppuu tunnit kesken. Ylimääräistä energiaa ei juuri nyt tunnu löytyvän mistään.Kaiken tämän arkisen kiireen keskellä pitää muistuttaa itseänsä siitä, että ole itsellesi armollinen. Aina ei tarvitse jaksaa.

 Tällä hetkellä väsymys vie voiton minusta. Asioiden pelkkä suorittaminen ei minulle riitä vaan haluan panostaa kaikkeen täysillä. Moni IBD:tä sairastava omaa varmasti samanlaisen mentaliteetin kuin minä. Olemme tunnollisia, haluamme tehdä asiat aina mahdollisimman hyvin emmekä halua tuottaa pettymystä muille saatikka itsellemme. Vaadimme monesti itseltämme paljon enemmän kuin muilta. Muistakaa toverit olla itsellenne armollisia. Aina ei vaan jaksa eikä aina tarvitsekaan jaksaa.

Nyt minä otan itselleni hieman aikaa rentoutua ja levätä, sillä huomenna täytyy taas jaksaa. Aikaisin nukkumaan ja huomenna levänneenä ja toivottavasti hieman virkeämpänä kohti uusia kokemuksia ja oppimaan uutta.

Tässä omia mietteitäni näin keskiviikko iltana.

Vaaditko sinä itseltäsi liikaa? Miten sinä selviydyt oman sairautesi kanssa arjen kiireiden keskellä?

Mukavaa syysillan jatkoa kaikille sairaankauniille ja -komeille. 🙂