Moikka taas pitkästä aikaa! Muutamat toivoivat, että jatkan tänne kirjoittamista diagnoosin puutteesta huolimatta, joten nyt päätin kirjoittaa pienen kuulumispostauksen. Huhtikuun leikkauksesta toivuin hyvin ja silloin kävin myös siellä sisätautilääkärillä, jolta en saanut mitään apua. Sen jälkeen päätin pitää pientä ”kesälomaa” lääkärikäynneistä, koska en vain yksinkertaisesti jaksanut sitä enää. Tehtiin poikaystävän kanssa kahden viikon Turkin reissukin …
Kirjoittajalta Heidi
Olen 19-vuotias opiskelija Kymenlaaksosta ja aiemmin olin saanut endometrioosidiagnoosin, mutta leikkauksessa ei löytynytkään mitään. Nyt jäin tyhjän päälle vaivojeni kanssa, mutta koitan elää sen kanssa. Jokainen päiväni on erilainen, muttei koskaan helppo.
Diagnoosin puute ja elämän jatkaminen
Viime viikolla lupasin kirjoittaa leikkauksen ”tuloksista” enemmän ja viivytin sitä tähän viikkoon, jotta näen miten toivun ja että lääkärini ovat kerenneet ottamaan minuun yhteyttä. Eli viime viikon maanantaina olin laparoskopiassa endometrioosin takia ja olin jo aikaisemmin saanut siis diagnoosin N80.3, mutta leikkauksessa ei löytynytkään mitään endometrioosiin viittaavaa, jonka takia leikkaus oli sinänsä turha ja nyt …
Laparoskopia
Eilen olin vihdoin kauan odottamassani laparoskopiassa, eli mahan tähystysleikkauksessa. Kaikki meni hyvin, hoito oli hyvää ja olo oli siedettävä koko ajan. Monet ovat todella kiinnostuneita näistä leikkauskertomuksista, joten päätin kertoa myös omani. Leikkausvalmistelut alkoivat jo sunnuntaina, kun en klo 15 jälkeen saanut syödä mitään kiinteää ja muutenkin koko viikko piti syödä kevyesti. Nälkähän siinä jo …
Leikkausta edeltävä lääkärikäynti
Tässä on nyt ollut pientä hiljaiseloa, koska minun elämässä tai olotilassa ei ole tapahtunut suurempia muutoksia. Tänään kuitenkin olin päksissä laboratoriassa ja haastattelussa leikkausta varten ja päätin niistä kirjoittaa. Aamu alkoi verikokeilla, joista ei taaskaan meinannut tulla mitään. Minulla on aina käynyt niin, ettei suonia meinaa löytyä mistään, verta kyllä tulisi. Hoitaja törkki ja sörkki …
Leikkausaika saatu vihdoin
Tänään postiluukusta tipahti vihdoin kirje päksistä ja sain leikkausajan 25.4.2016, eli alle kuukauden päähän. Sitä ennen pitää käydä vielä laboratoriossa ja leikkausta edeltävässä haastattelussa. Tällä hetkellä minä olen aika helpottunut ja odotan innolla leikkausta, jos se vaikka toisi helpotusta. Pari viikkoa sitten olin melkein koko viikon ilman kipuja, mutta viime viikolla ne tulivat takaisin taas …
Parisuhteesta saatu tuki on korvaamatonta
Endometrioosi koskettaa parisuhteen molempia osapuolia niin henkisesti kuin fyysisestikin. Minun ja poikaystäväni suhde on aika tuore, mutta se on toiminut todella hyvin kaikesta huolimatta. Voisi sanoa, että sairaus on jollain tapaa lähentänyt meitä ja hänen tukensa määrä on ollut minulle ihan korvaamatonta. Avaan vähän meidän suhteen historiaa ja nykyistä tilannetta. Tutustuimme vasta viime vuonna, kun …
Endometrioosiviikko
Tänään maanantaina 14.3 alkoi kansainvälinen endometrioosiviikko ja sen aikana on vaikka mitä tapahtumaa ja somekampanjaa. Oma osallistuminen tähän on lähinnä ollut instagram-kuvan lataaminen, facebookin profiilikuvan keltainen nauha ja tämän blogin päivittäminen. Ehkä lauantaina mennään kaverin kanssa vielä Million woman marchiin Helsinkiin. Mutta mielestäni on hienoa, että tälle sairaudelle on omistettu ihan kokonainen viikko, jonka aikana …
Ruokavaliolla helpotusta endometrioosiin
Olen jo vähän aikaa miettinyt erilaisia keinoja endometrioosikipujen helpottamiseksi. Sen takia koitan nyt saada oikeanlaisella ruokavaliolla helpotusta, koska mehän olemme mitä syömme. Olen jo muutaman päivän etsinyt netistä aktiivisesti tietoa endottarille sopivasta ruokavaliosta ja pääpiirteittäin se on tällainen: ei tyydyttyneitä rasvoja tai lisäaineita, ei gluteiinia, ei maitotuotteita, ei sokeria, ei punaista lihaa, ei kofeiinia, ei …
Mitä huominen ottaa antaa, sitä tänään vielä et voi kantaa
Monet sairaudet – aivan kuten endometrioosikin – vaikeuttavat ja rajoittavat elämää jossain määrin. Olen tässä viime päivinä pohtinut, että miten sitä jaksaa tämän sairauden kanssa koko loppuelämänsä ja kuinka jaksan pysyä positiivisena. Oireeni ovat pahentuneet viime kuukausien aikana todella paljon ja välillä tuntuu, ettei toivoa ole. Silti ne elämän pienet, hyvät asiat potkivat aina persuksille …
Luopumisen vaikeus
Endopotilaana joutuu usein punnitsemaan eri vaihtoehtoja siitä, mitä kannattaa tehdä. Jotkut asiat pahentavat oireita ja kipuja todella paljon, ja silloin pitää miettiä, olenko valmis luopumaan niistä. Minä ainakin olen joutunut luopumaan monista tärkeistä asioista ja tiedän, että jatkossa minulla on vielä paljon lisää asioita, jotka vain kannattaa jättää taakseen. Enkä minä ole ainoa. Monet muut …