Moikka taas pitkästä aikaa!

Muutamat toivoivat, että jatkan tänne kirjoittamista diagnoosin puutteesta huolimatta, joten nyt päätin kirjoittaa pienen kuulumispostauksen. Huhtikuun leikkauksesta toivuin hyvin ja silloin kävin myös siellä sisätautilääkärillä, jolta en saanut mitään apua. Sen jälkeen päätin pitää pientä ”kesälomaa” lääkärikäynneistä, koska en vain yksinkertaisesti jaksanut sitä enää.

Tehtiin poikaystävän kanssa kahden viikon Turkin reissukin kesäkuun alkuun, ja se oli fyysisesti aika rankkaa. Jatkuva kävely ja lämpö pahensivat oireitani ja monesti piti mennä hotelliin lepäämään, koska ei vain jaksanut tai pystynyt tekemään mitään. Silloin mietin, että tällaistakö minun loppuelämäni tulee olemaan, en voi nauttia mistään enää kunnolla. Muutenkin viime aikoina on ollut aika synkkiä ajatuksia omien vaivojen takia, koska kipu on vienyt kaiken ylimääräisen energian. Henkisesti on ollut aika haastavaa, koska kivut pahenivat leikkauksen jälkeen todella paljon ja tunsin, ettei minusta ole enää mihinkään. Ja lisäksi kun kivuille ei löytynyt mitään syytä, olen käynyt päässäni läpi kaikista pahimmat skenaariot siitä, mikä minua voisi vaivaa.

Eipä ole enää tällaisia fiiliksiä! Kävin vähän alle kaksi viikkoa sitten taas lääkärissä ja vihdoin ja viimein sain sieltä kunnolla apua. Lääkäriä kiinnosti miten minä voin, käytiin yhdessä läpi kaikki oireeni ja mistä ne voisivat johtua. Hänen mielestään kaikista hälyttävintä oli se, että minulla on ollut viime marraskuun jälkeen noin kahdeksan pissatulehdusta, mutta kukaan muu lääkäri ei ole niihin kiinnittänyt huomiota. Hän määräsi minulle pissatulehduksiin estolääkityksen, joka on siis 100 päivän antibioottikuuri. Alussa se pahensi ehkä vähän kipua, mutta nyt on takana kuusi TÄYSIN kivutonta päivää ja olen niin onnellinen ja helpottunut.

Monet voivat pitää kuutta kivutonta päivääni jotenkin itsestään selvyytenä tai ihan pikkujuttuna, mutta minulle se on ollut iso asia. Elämäni on helpottunut ihan älyttömästi viime päivinä. En edes muista, milloin viimeksi olen ollut näin kauan ilman kipuja. Nyt pystyn tekemään kaikkia asioita ihan niin kuin ennenkin, miettimättä sitä kipua. En edes muistanut, miltä tällainen normaali elämä tuntuu. Nyt vihdoin olen päässyt sieltä omasta kuplasta pois ja olen ollut viime päivät niin onnellinen, kun enää oma keho ei taistele vastaan.

Syvin toiveeni on, että nyt vihdoin ja viimein pääsin näistä kamalista kivuista eroon koko loppuelämäkseni ja voin nauttia olostani. Huomenna vielä jutellaan lääkärin kanssa jatkosta, mutta nyt näyttää aika hyvältä. Tällä hetkellä minulla on kaikki hyvin 