Tässä on nyt ollut pientä hiljaiseloa, koska minun elämässä tai olotilassa ei ole tapahtunut suurempia muutoksia. Tänään kuitenkin olin päksissä laboratoriassa ja haastattelussa leikkausta varten ja päätin niistä kirjoittaa.

Aamu alkoi verikokeilla, joista ei taaskaan meinannut tulla mitään. Minulla on aina käynyt niin, ettei suonia meinaa löytyä mistään, verta kyllä tulisi. Hoitaja törkki ja sörkki joka suonta, meinasi jaloista jo koittaa saada verta, mutta sitten onneksi kädestä löytyi suoni. Tämän takia pyysin ennen leikkausta saamaan jotain puudutusvoidetta pistokohtiin, koska sen avulla sitä sörkkimistä kestää paljon helpommin. Tätä sain silloin kun olin vielä lastenosastolla leikkauksessa ja silloin todettiin tuo hyväksi aineeksi.

Verikokeiden lisäksi kävin tapaamassa hoitajaa ja lääkäriäni ja samalla tutustuttiin vähän naistentautien osastoon, koska sinne todennäköisesti joudun jäämään yöksi. Hoitaja oli todella mukava ja juteltiin kaikesta leikkaukseen liittyvistä asioista ja hän vastasi todella hyvin kysymyksiini, joita olikin aika paljon. Hyviä uutisiakin  tuli; sain luvan lähteä kesäkuussa ulkomaille, niin kuin nyt on ollut miesystävän kanssa vähän puhetta. Kuntosalillekin saan mennä heti kun oma vointi on vain tarpeeksi hyvä. Lisäksi lupasivat, että äiti saa saattaa minut ihan loppuun asti leikkaussaliin, koska en halua mennä yksin. Oli myös kiva, kun hoitaja kyseli, mitä haluan sitten seuraavana päivänä syödä ja minkälaista kivun lievitystä saan, jos ja kun sitä tarvitsen. Nyt tuntuu, että olen menossa hyvään hoitoon silloin ja ei enää pelota niin paljon.

Huonojakin uutisia sinänsä sain. Joudun olemaan aika kauan syömättä, joten on varmaan seuraavana päivänä nälkä. Lisäksi minulle laitetaan katetri, mitä minulla ei koskaan ole ollut ja äiti sanoi, että sen jälkeen olo on tosi epämukava, jos pissaamisen kanssa on vaikeuksia. Lisäksi hoitaja varoitteli, ettei maha toimi välttämättä leikkauksen jälkeen kunnolla, joten käytiin ostamassa mahan toimintaa edistäviä lääkkeitä samalla ja haettiin lääkärin määräämät särkylääkkeet. Lisäksi hoitaja sanoi, että vaikka saisin ottaa vierailijoita leikkauspäivänä vastaan, niin se ei varmaan kannata ihan oman hyvinvointini takia. Pari kaveria ja miesystävä olivat kuitenkin tulossa moikkaamaan, mutta sitä pitää nyt harkita ja katsoa omaa vointia. Jos olen tarpeeksi pirteä ja hyvävointinen, niin sitten olisi kiva saada vähän seuraa.

Lääkäri teki myös taas sisätutkimuksen ja katsoi, ettei mitään uutta ole ilmestynyt. Vieläkään ei ultrassa näkynyt mitään, mutta hän huomasi kyllä kuinka tuskissani olin tutkimuksen aikana, kun sisälle meni vaikka mitä härveliä. Edelleenkin lääkäri epäilee pinnallista endometrioosia. Hän ei osannut tarkkaa sanoa, mitä minulle leikkauksessa tehdään, se riippuu ihan siitä, mitä sieltä löytyy. 3 reikää tehdään ainakin mahaan. Pyrkivät kuulemma ottamaan kaiken pois, jos jotain löytyy ja etsimään minun kivuilleni syyn. Munasarjat ja kohdun kuitenkin jättävät rauhaan nuoren ikäni takia, jos vaikka joskus haluaisinkin niitä lapsia.

Kaiken kaikkiaan oli tänään tosi kiva päivä sairaalassa, sain paljon vastauksia ja lisää tietoa leikkaukseen liittyen ja nyt ei jännitä yhtään. Hoitajahenkilökunta vaikuttivat todella mukavilta ja oma lääkärini todella mukavalta ja osaavalta, joten varmoin mielin olen menossa sitten parin viikon päästä. Aivan varmasti kaikki menee hyvin. Leikkauksen jälkeen tulen sitten vanhempien hoiviin, kun en yksin pärjää Kouvolassa. Äitin kanssa tänään vähän suunniteltiin, että mitä esimerkiksi syödään sitten leikkaukseni jälkeen jne. Muutenkin juteltiin aika paljon tänään äitin kanssa tuosta leikkauksesta ja endometrioosista yleensäkin, ja se oli mukavaa. Näki, että häntäkin kiinnostaa ja että hän haluaa olla mukana ja tukenani koko leikkausrumban ajan 