Viime viikolla lupasin kirjoittaa leikkauksen ”tuloksista” enemmän ja viivytin sitä tähän viikkoon, jotta näen miten toivun ja että lääkärini ovat kerenneet ottamaan minuun yhteyttä. Eli viime viikon maanantaina olin laparoskopiassa endometrioosin takia ja olin jo aikaisemmin saanut siis diagnoosin N80.3, mutta leikkauksessa ei löytynytkään mitään endometrioosiin viittaavaa, jonka takia leikkaus oli sinänsä turha ja nyt olen taas ihan tyhjän päällä. Papereissa luki taas uusi diagnoosi; dysmenorrhea eli kivuliaat kuukautiset, mutta kotona netissä lukiessani tuon sairauden oireita, ei se selittänyt puoliakaan minun vaivoistani.

Leikkaavan lääkärin mukaan munasarjat ja kohtu olivat täysin puhtaat kohdun pientä myoomaa lukuunottamatta ja kaikki muut elimet siinä ympärillä näyttivät ainakin ulkopuolelta hyviltä. Tämän takia en saanut mitään selitystä kivuilleni ja se oli aika iso pommi, koska olin elänyt niin pitkään epätietoisuudessa ja toivoin sen jo loppuvan, mutta nyt se jatkuu edelleen. Lääkäri sanoi, että vika voi löytyä myös suolistosta, jonka takia sitten varasin yksityiselle sisätautilääkärille ajan.

Sisätautilääkärillä kävin eilen, mutta hänen mukaansa vaivani ovat gynekologisia ja hän ei voi minua sen takia auttaa. Gynekologisella puolella taas sanotaan, että vaivani johtuvat jostain ihan muusta, joten en saa oikein mistään enää apua. Ja taas tuli uusi diagnoosi: määrittelemätön vatsakipu. Tänään myös gynekologini soitti ja sanoi, ettei asialle voi tehdä enää mitään. Renkaan käyttöä piti jatkaa (vaikkei se auta mitään) ja särkylääkkeitä syödä tarvittaessa kipuun. Enempää tutkimuksia ei tehdä tätäkään kautta ja nyt varmaan aikaa olla hetki itsekin luovuttaa, en enää jaksa etsiä syytä. Olen niin väsynyt jatkuviin lääkärikäynteihin ja erilaisiin tutkimuksiin ja opiskelijana näiden kaikkien kustannukset ovat käyneet aika kalliiksi. Ehkä pitää vain hyväksyä se, etten välttämättä tule koskaan saamaan mitään apua ja näiden kipujen kanssa on vaan opittava elämään.

Viime marraskuusta elämäni muuttui ihan kokonaan, koska silloin kivut alkoivat hallitsemaan sitä niin paljon. Joka päivä minä mietin, että mikä minua vaivaa, miksen voi olla normaali niin kuin muut? Näiden huonojen uutisien jälkeen saan jättää hyvästit monille asioille, ainakin osittain. Jatkossa joudun syömään paljon kipulääkkeitä, miettimään tosi tarkasti mitä syön, koska siitä on ollut apua, kärsimään kivuista ja pelkään, että jossain vaiheessa joudun luopumaan esimerkiksi liikunnasta ja seksistä, koska kroppa ei enää kestä.

Jotain hyvää tässä on ollut. Toipumiseni alkoi hyvin ja jaksoin heti leikkausta seuraavana päivänä puuhastella kaikkea itsekseni ja nyt viikon aikana olen käynyt jo lenkillä, ollut ihmisten ilmoilla, ajanut autoa jne. eli voin tehdä kaiken ihan normaalisti, eikä kipuja ole paljoa ollut. Torstaina tuli vähän takapakkia kuitenkin toipumiseen, koska aloin vuotamaan verta aika paljon ja sitten oli lähdettävä takaisin päksiin. Siellä selvisi, että leikkauksen aikana kohtuuni oli tullut pihdeistä ihan pieni haava, josta sitten veret oli lähtenyt vuotamaan. Tulehdusarvoni olivat tämän takia myös vähän koholla, mutta en kuitenkaan saanut antibioottikuuria, koska se olisi kuulemma ollut turha, koska vointini on hyvä. Eli vähän tulehtunut kohtu jäi ainoaksi komplikaatioksi leikkauksen jäljiltä.

Tästä eteen päin on pärjättävä omillaan ja kestettävä se, mitä vastaan tulee. Puolet kuukaudesta menee edelleenkin hyvin, toivon, että jossain vaiheessa loputkin ajasta on siedettävää. Koitan tässä nyt unohtaa tämän koko ruljanssin ja jatkaa sitä ”normaalia” elämää ja nauttia siitä, mitä minulla on. Kesälomani alkoi juuri, joten nyt minulla on aikaa itselleni 

ps. En nyt tiedä, miten tämän blogin kanssa käy, koska en endometrioosia sairastakaan. Saattaa olla, että tänne kirjoittelen välillä kuulumisia tai jos tilanteeseeni on saatu paremmin selvyyttä.