Paksu kansioni, pitkää tarinaa

Esitelläkseni itseni voin aloittaa helposti.
Olen pitkäaikais sairas nuori, aloitin sairastamisen syksyllä 2012 ja olen ollut tutkittavana monilla lääkäreillä sekä monissa hoitopaikoissa. Tulen blogissani varmasi usein puhumaan sairastamisestani ja asioideni etenemisestä. Sairastamiseni vuoksi koulujeni käyminen on ollut haastavaa ja tuskaista, sekä keskeytynyt nyt ammattikoulussa jo kolmesti. Nyt vietän välivuotta ja yritän hakea kouluun jo helmikuun yhteishaussa jos vain mahdollista. Tällä terveydentilalla on kyllä haastavaa onnistua keksimään koulupaikkaa jossa pärjäisi.

Sairauteni ovat selvinneet jokin aika takaperin nimellisiksi. Raynauldin oireyhtymä, eli valkosormisuus on piinannut mua jo vuodesta 2013. Sen kanssa on kyllä oppinut elämään, talvisin ulkona paksut rukkase tai useat päällekkäin. Sisällä jos on kylmä niin sormikkaat tai piiitkät hihat peittämään sormet.     Toinen sairauteni sai viikko sitten nimen, hypermobiliteetti syndrooma.. Neljän vuoden jatkuvat kivut saivat nimen, olin koko elämäni tiennyt olevani notkea ja yliliikkuva mutten osannut odottaa että se koituisi sairaudeksi. Olin aina ennen iloinen notkeudestani, olihan se mahtavaa näyttää kaikille miten taivun spagaattiin lämmittelemättä ja saan jalat niskan taakse ilman käsien apua, tai sen miten hienosti saan selän takana sekä kämmenet että kyynärpäät yhteen.. Kunnes vuosi tai pari takaperin selvisi ettei se olekkaan terveellistä saatika normaalia.

HMS ja EDS nimiset sairaudet kulkevat lähes tulkoon käsi kädessä, siksi olen menossa vielä tarkisuttamaan itseni hyvälle EDS:sän tunevalle lääkärille jos vaikka minulla olisi se.
Toivon että voitte tulla myöhemmin kysymään jos sairauksistani olisi kysyttävää.

Kuitenkaan fyysiset sairaudet eivät ole ainut riesani vaan sairastuin vuonna 2014 traumaperäiseen stressihäiriöön kuuden vuoden agressiivisen koulukiusaamisen jälkeen. Vuoden ajan stressihäiriöni oli todella agressiivinen ja sain siihen onneksi viikoittaista apua. Nykyisin se ei enään häiritse minua paisi poikkeuksellisissa tilanteissa. Voitte kuvitella silti kuinka kroonisesta kivusta kärsivän potilaan on hankala saada apua, kun aiemmin on ollut masentunut.. Tuskallista ja haastavaa.

Nyt tilanteeni on siis hyvä, elämääni värittää muutaman kuukauden ikäinen kissanpentu joka lämmittelee läppärini lämmössä, sekä iki-ihana kumppanini jonka kanssa majailen. Kuntoutusjaksoni päättyi viime viikolla ja olen onnellinen siellä saaduista tuloksista.

12575954_599407766883877_1409276263_n
Tässä siis minä juuri viikkoa ennen kuntoutusjaksoani Apilassa

12583819_599407750217212_1766421272_n
Tässä meidän Peto niihin aikoihin kun saapui kotiin.

12516361_599407770217210_1465734708_n
Ja tässä Peto nyt noin 3kuukauden ikäisenä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, lähdenkin tästä syömään kanaa, kun  joku ensin laittaa sen syömäkelpoiseksi lautaselle, itse kun en sitä saa luista irti. Toivottavasti joskus pystyn sen jälleen itse laittamaan.