Kuin Ihmisen Kaltaisena

Sitä kun on Vaikea vammainen ja sairastaa lisäksi pitkä-aikaisissairautta sitä usein meinaa unohtaaa Oikeasti sen että loppujen lopuksihan minä olen Oikeasti Ihan Tavallinen Ihminen sieltä sisältä..

Tämän Kesän olen saanut nauttia Elämästä Oikeasti ja Olla iloinen Onnistumisista. Samalla koko ajan takaraivossa iskee se että ei tämä kauaa kestä, kyllä taas kohta joku paikka hajoaa ja ollaan viikkoja sairaalassa.

Olen saanut reissata lastemmmme kanssa ja olla mukana niissä tapahtumissa sekä koulutuksissa mihin olen ilmottautunut eikä koko ajan tarvitse miettiä että miten ja millä tavalla perun tämän taas, kun en pääsekkään, lähtisikö joku tilalleni jne…

Eilen kotiuduin taas koulutuksesta ja vielä päivän olin puhumassa Tukikoira henkkeen mukana. Illalla ihmettelin miksi olen väsynyt? No ehkä nyt sen jo ymmärränkin,mutta kun sitä pääseee vauhtiiin on vaikea hillitäkkään menoa..

Toisaalta tiedän että tälläiset päivät kuten tänään, Älä tee mitään ovat Erittäin tärkeitä,muuten en jaksa pitkään.

Mutta toivoisin muidenkin ymmärätävän sen että silloin kun minulla terveys on kohdallaan olen se iloinen ja jaksava positiivinen ihminen,mutta kun läääkitystä haetaan tai odotan leikkausta en todella ole sellainen. Minä tarvitsen näitä onnistumisia jotta jaksan ne huonotkin ajata taas ja sen että Elämä ei olekkaan kivaa!!

Silloinkin kun Elämä kantaa muistan Arvostaa pieniäkin asioita. Iloisia lapsiani, Ystäviäni ja lenkkejä koirien kanssa metsässä 🙂 Synkkyys ei auta, sen tiedän ,mutta sillekkin on annettava aikansa silloin kun on sen aika. Minulla ei nyt ole vaikka ulkona pimenee ja talvi lähenee, koitettaan nädhä siitä muutakin kun liukkaus, kylmyys ja pimeys.. Oikeasti talvessa on iloisiakin asioita kun hetken jää miettimään!!

mokokoira