Jaksamisen Rajamaille

Suoraan sanotttuna meinasin polttaa itseni loppuun vapaaehtoistyöllä. Minä koitan sivussa hoitaa perheen asioita, eläimet ja käydä jonkin verran töissäkin.

Vapaaehtoistyö tuli Elämääni v 2006, kun hain jotain virikettä Elämääni oltuani pitkään kotona. Vuiosia se oli mukavaa,mutta sitten se muuttui orjatyöksi. Aloin tehdä paljon kuukausipalkkalaisten hommia ja minut oli helppo lähettää mihin vain osaanhan edustsaa montaa eri yhdistystä helposti, osaan käyttäytyä ja sanavalmiutta piisaa.

En enää lopulta osannut sanoa ei. Miksi?

Siihen sokeutui.

OIkeastaan se mikä minut pysäytti oli kuopuksemme lause: Äiti, ollaanko kaikki viikonloppu kotona ja vain rauhoitutaan? Kun tämän toteaaa 12v Erittäin aktiivinen nuori neiti sitä jää ÄItikin miettimään. Niin minulla ei ole ollut vapaata viikonloppua ties milloin, no ei yhtään vapaapäivääkään.

Kotityöt olen tehnyt yöllä. koiran lenkittänyt päivän aikana, milloin olemme päässeet valoisan aikana lenkille, sitä en enään edes muistanut.

Silloin tuli itku.

Sen olen luvannut, jotta eläinsuojelun ja lapsiperheiden parissa tekemääni vapaaehtoistyötä en lopeta ja luottamustoimeni hoidan tietenkin, mutta en ole enää se joka lupaa edustaaa joka puolella jos sinne voi mennä kuukausipalkalla samaa hommaa tekevä.
Ehkä tosiaan ryhdyn nyt itsekkääksi.
Perheessämme on ollut isot kriisit ja nyt kun nekin ovat helpoittamaan päin on minun todella aika ajatella vain itseäni.
Mutta Uusin Ideoin ja voimin tulen lähtemään tulevaan vuoteen. Joulua pikku hiljaa koitan laittaa kotiin. Todellakin pikkkuhiljaa,koska en ole Jouluihminen, enkä tahdo että kotimme näyttää sirkusteltalta Jouluna. Vielä pohdinnassa perheellämme on missä Joulua vietämme 🙂

voimatuupukoiruli