Viime kevät oli Elämässäni niin mustaa aikaa joten nyt kun sain odotetun leikkauksen jälkeen Elämäni takaisin, Erillaisena mitä odotin mutta sain, en osaa rajoittaa tekemistäni nyt järjen ja jaksamisen rajoissa.
Vedän yli jaksamisen järkevien rajojen. Tahdoin että suursiivous tehdään ennen Juhannusta ja vaikka tiesin mieheni tekevän pitkiä työpäiviä ja osa lapsista poissa auttamassa niin kaikki piti silti saada siivottua… sitä sitten siivosin todella tuskan hiki päässä ja välillä voimat olivat täysin poissa kun perus arkikin koirien lenkityksestä lähtien oli kumminkin hoidettava…
Miksi en opi olemaan itselleni armollinen ja myöntämään että sairaudet ovat tehneet tehtävänsä ja minä en jaksa enään tehdä sitä mitä terveenä…
Piiskaan itseäni välillä yliluonnollisiin suorituksiin ja tuskastun siihen kun joku erehtyy sanomaan että huilaa välillä… Enhän minä voi kun olen muutenkin niin hidas tekemään näitä hommia…
Apua koitan ottaa vastaan, mutta vaikeaa se edelleen 19v harjottelunkin jälkeen on..
Mutta Juhannukseen pääsimme puhtaassa kodissa ja talven kaikki rästihommat oli hoidettuna,mutta sitten vastapainoksi Äiti on niin loppu että Äiti ja esikoisemme jäi pois mökkireissulta kotiin muiden sinne suunnatessa, liian pitkä matka sairaalaan, mikäli vointi vielä heikkenee. Mutta nautin tästä siivotusta kodista ja siitä että oikeasti olen saanut tehtyä käsilläni asioita vaikka kädet ovat edelleen voimattomat ja palautumista entiseen ei ole tapahtunut kyllä…. Eikä kyllä taida enään tapahtuakkaan.
Esikoisemme jäi mieleellään pois mökkireissulta, minä taas en. Olisin niin toivonut että kerrankin olisimme saaneet olla koko perhe Yhdessä tekemässä asioita rauhassa. Mutta nyt tämä Juhannus meni meillä näin ja Elämä jatkuu tuoden Uudet Juhannukset ja Uudet seikkailut Elämäämme 🙂