Olen Elänyt Haastavaa Elämää sairauksien ja vammautumiseni kanssa jo 18 vuoden ajan.
Ikinä en ole osannut Elämälle olla Katkera. Sitä minulta on usein kysyttykkin, mistä ammennan sen positiivisuuden ja jaksamisen.
Mutta tällä hetkellä olo on välillä niin heikko että mietin jo asioita Erittäinkin Katkerasti!
Miksi minun piti joutua hoitovirheen uhriksi? Miksi minun päässä ei shuntit voi toimia? Miksi minun pitää koko ajan saada lisää haasteita Elämääni, eikö oikeasti mikään riitä?
Ajatukset lähtevät tätä kehää pyörimään siinä vaiheessa, kun voimat ovat tiukilla illalla ja tiedän että pitäisi tehdä.
Miksi tuntuu tältä? Syy varmasti on viime kuukausien tapahtumissa. Kun sairaala ei ota vakavasti, vakityö päättyy, Tulevaisuudesta ei tietoa ja Terveys siinä pisteessä että vaikka haaveita olisi miten paljon tahansa on kokoajan mietittävä kykenenkö.
Tarkoitus oli hakea jatko-opiskelemaaan nyt kevään yhteishaussa, sekin jäi haaveeksi taas. Ja päässä pyörii ajatus miksi taas??
Monikaan ei tahtoisi tehdä töitä ja hoitaa luottamustoimet sekä erityslasten kanssa arjen, mutta minä tahtoisin. Koko ajan Uusia Haasteita… Mutta ei kai minulle sellaisia suoda, kun heti iskee vasten kasvoja kun yritän..
Olen niin Kiitolllinen perheestämme, lapset ovat kyllä korvaamattomia virran lähteitä. Mutta myös eläimet ovat meillä siinä roolissa.
Esikoisemme Tukikoiraksi Hänen hankkimansa Sisu chihuahua (https://www.facebook.com/cihusisu/) on uskomaton pieni pippuri kasa joka saa hymyn jopa minulle huulille hetkeksi silloin kun ovat tässä meillä pyörähtämässä.
Jään miettimään, että olenko luovuttamassa? En ole Oikeasti!
Hetkellinen tälläinen Viha ja Katkerrus purkaus! Pakko on saada tämä Tuska Ulos, jotten taas alkaisi myrkyttämään itseäni sisältä päin tuhoisin seurauksin.
Pahinta on vain se että sitä luulee asuvansa Hyvinvointi Yhteiskunnassa,mutta Ikävä kyllä siltä ei tällä hetkellä minusta tunnu.
Mutta vaikka se niin kyyniselle ja vanhalle sanonnalle kuullostaa, ei sitä enenpää anneta kun jaksaa kantaa. Kai tällä kaikella on se tarkoitus että Vahvistun ja minä Oikeasti vahvana ihmisenä tämän kaiken kestän, mutta moni heikompi olisi jo sortunut!
Yksi kommentti
Kommentointi on suljettu.
Juurikin noin, hyvä asenne! Tsemppiä!