Kukaan ei voi avata sinua ellet ole solmussa. Et sinä itse, eikä kukaan muukaan. Ilman solmussa oloa et voi tietää miltä tuntuu olla jälleen oma itsensä. Et myöskään osaa kuvitella miltä se voisi tuntua kun et aamulla tiedä miten jaksat nousta ylös sängystä ja tehdä kaiken mitä sinulta vaaditaan.
Et myöskään tiedä silloin sitä pelkoa, joka hyvinä päivinä vaivaa taka-alalla. Pelkäät koska tulee taas se huono päivä kun et jaksa. Jos on useampi hyvä päivä, olet täynnä energiaa ja tarmoa, odotat koska romahdat. Koska se sinun ns. varavirta on täysin käytetty eikä sitä vain enää ole.
Minulla on usein sekä hyviä että huonoja päiviä. Kuten varmaan kaikilla. Huonoina päivinä toivon, että jaksan, olisi virtaa ja pystyisin tekemään kaiken vaadittavan. Hyvänä päivänä sinkoudun joka paikkaan, teen joka ikisen jutun hirveällä kiireellä ja hopulla, kuin odottaen koska minun virtani loppuu. Kuin kaikki olisi nyt samantien hoidettava ennenkuin taas hyydyn. En voi jättää toiselle päivälle jotain jonka voin tehdä tänään, koska entä jos en jaksa huomenna edes keittää kahvia itselleni?
Lapseni ja ystäväni ovat pelastukseni. Heistä saan vielä lisää virtaa, se virta joka heistä kumpuaa ei lopu. Kuten ehkä oma virtani tai varavirtani ehtyy, nuo virta lähteet eivät lopu koskaan. Kiitos heille siitä.
Olen paljon miettinyt asioita ja huomannut erään asian, joka on mun solmun mahdollinen aiheuttaja. Se on asia jonka luulin jo käsitelleeni mutta toisaalta en tiedä enää itsekään olenko vähätellyt asiaa liikaa. Sitä jatkui niin kauan, niin paljon ja niin moninaisella tavalla, että uskallan alkaa epäillä itseni kieltäneen asian tähän asti. Olen kyllä ”puhunut” asiasta mutten ole PUHUNUT, ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan.
Kunnes nyt koulutus viikonlopun jälkeen, ymmärrän sen jatkuvan edelleen. Sen vuoksi olen solmussa, se on ainakin yksi syy. Luulin sen olevan jo mennyttä mutta menneisyydellä on tapansa tulla takaisin jotenkin, jossain vaiheessa. Etenkin kun asia ei olekaan käsitelty. Etenkään kun se asia ei olekaan täysin sinun varassasi.
Jotku ihmiset haluavat nähdä toisen epäonnistuvan, jotku ihmiset tekevät kaikkensa nähdäkseen sen. Joskus ne ihmiset joihin luotamme repivät meidät rikki. Tiedän olevan ihmisiä jotka tahtovat nähdä minun epäonnistuvan, mutta aion osoittaa heille etten ole epäonnistuja tyyppiä. En ole epäonnistuja niin kauan kuin yritän. Ja on pari asiaa jotka olen tehnyt täydellisesti, omat tyttöni 🙂
Elämäni ei ole täydellistä, ei edes ruusuista tai mitenkään vaaleanpunaista. Mutta mikä parasta, se on elämää. Näen elämän hyvät ja huonot puolet, läheisteni elämässä kuten omassakin. Jos jotain niin osaan arvostaa elämää ihan eri tavalla kuin moni muu.
Eläkää, niin se elämä tulee.. ei haaveilemalla tai jossittelemalla..
xoxo Henu