Käännän kylkeä, puoliunessa sängyssämme, ja saan vaivoin pidettyä tuskan kiljaisun sisälläni. Olen hetkessä täysin hereillä. Ihmettelen miten olinkaan edes nukahtanut, kai tämä elämä vain verottaa. Nukut vierelläni. Tulit eilen illalla myöhään kotiin, vasta yöllä. Kyseenalaistin menemisesi ja rahankäyttösi. Koska oikein opin etten saa tehdä niin? Nousen hitaasti ja hiljaa sängystä. Jokaiseen lihakseen koskee mutta toivon …
Avainsana: apu
Pieni enkeli
Keskenmeno. Sanana pieni. Tunteena valtava, isompi kuin voi kuvitella. Olen kokenut keskenmenon vuosia sitten. Minulle se ei ollut pelkkä keskenmeno, minulle se merkitsi lapsen kuolemaa. Olin jo kuullut hänen sydämensä lyönnit, olin nähnyt hänet monitorista ultrassa, olin mielessäni kuvitellut hänen kasvonsa, äänensä ja luonteensa. Mutta luontoäiti päätti toisin. Eräänä iltana alkoi verenvuoto, sitten jo ollessani …
Kun matto lähtee alta…
Tiedättekö te sen tunteen kun matto lähtee jalkojen alta? Epäilen ettei ole yhtään ainutta ihmistä joka ei olisi sitä kokenut. Se tuntuu pahalta, etenkin kun sen maton yleensä kiskaisee joku muu kuin sinä itse. Valitettavasti enemmän ja enemmän kuulen juttuja joissa se maton kiskaisija ei ole yksittäinen henkilö vaan julkinen taho. Se alkoholisti, se narkomaani, …
Kun solmut aukeaa
Kukaan ei voi avata sinua ellet ole solmussa. Et sinä itse, eikä kukaan muukaan. Ilman solmussa oloa et voi tietää miltä tuntuu olla jälleen oma itsensä. Et myöskään osaa kuvitella miltä se voisi tuntua kun et aamulla tiedä miten jaksat nousta ylös sängystä ja tehdä kaiken mitä sinulta vaaditaan. Et myöskään tiedä silloin sitä pelkoa, …
Pelastakaa mut, jos mä vangiksi jään….
Näen paljon Fitness tyyppisiä juttuja pitkin päivää, kuten varmasti jokainen. Se on nykypäivän pinnalla oleva juttu, joka henkii terveyttä ja hyvää oloa. Se on hienoa, ei enää kännäystä pikkutunneille kavereiden kanssa joka viikonloppu, ei enää mitään tekosyitä olla menemättä salille koska se on tehty helpoksi. Melkeinpä kellon aika kuin kellonaika salit ovat auki. Kauniita timmejä …
Olipa kerran…
Olipa kerran pieni tyttö. Hän oli kaunis omalla täydellisellä tavallaan. Aika kulkee eteenpäin, haasteet vain muuttuvat kasvamisen rinnalla. Vaikka elämä muuttuu ja aika kulkee menojaan, on yksi ikävä asia joka ei tunnu muuttuvan. Joka ikinen vuosi, muutama uusi intoa täynnä oleva pieni koululainen pettyy. Pettyy ihmisiin, koulukavereihin, opettajiin ja niin moneen muuhun. Pettyy kun koulukäynti …
Avoin kirje sinulle hoitaja
Tiedän päivystyksen kiireet, tiedän kuinka uuvuttavaa työtä teet. Mutta tiedätkö sinä kuinka raskasta ja uuvuttavaa on tulla pyytämään apua, ilman varmaa tietoa saako sitä? Olen hyvä lukemaan ihmisiä ja heti kun avasin oven sekä näin sinut, tiesin. Tiesin, ettet kuuntele etkä välitä. Kun aloin kertoa tuloni syytä, sinä keskeyttelit ja tiuskit. Teit kaikin tavoin selväksi, …
Avun saamisen vaikeus
Tässä yhteiskunnassa on vika. Montakin vikaa, mutta yksi suuri vika joka koskettaa minua paljonkin. Se on avun saamisen vaikeus. Kun on paha olla ja kaipaisi järeämpää apua kuin kahvikupposen hyvän ystävän kanssa (vaikkakin myönnettäköön että se on usein kaikki mitä tarvitsee), sitä ei niin vain saakaan. Harva joka ei kamppaile tai kenen läheinen ei kamppaile …
Kun ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa
Kerroin kahdesta ensimmäisestä työpäivästäni. Ensin ahdisti ja sitten ei ahdistanut. Sen jälkeen on ahdistanut, ahdistanut ja ahdistanut. Ahdistaa mennä töihin. Ahdistaa olla töissä. Ahdistaa kun en minun koulutustani ei jatketa joka päivä. Töitä tehdessä ei niin ahdista, koska on ihmisiä ja juttuseuraa ja yleensä ihan kivaakin juttuseuraa. Ahdistaa kun pääsen töistä. Ahdistaa jos joku tuttu …
Elämän pieniä asioita, jotka ovat kuitenkin niin suuria
Te kaikki varmasti tiedätte jollakin tasolla sen tuskan mikä tulee kun jollakin läheisellä ihmisellä ei ole kaikki hyvin. Voin vain kuvitella vanhempieni valvotut yöt kun tytärtä riivaa peikko, joka tahtoo hänen nääntyvän. Tai ystäväni, jotka ovat viettäneet unettomia öitä, miettien mitä minun kanssani tulisi tehdä. Huoli rakkaista ihmisistä on normaalia mutta itse huomaan joskus huolehtivan …