Kun sinua vihataan, jostain syystä, tiedät sen NIISTÄ katseista. Kyllähän te tiedätte mistä puhun?!? Silmien pyörityksiä, hymähtelyjä, ylimielisyyttä, juoruja, hiljaisuutta sun saapuessa paikalle… Psykologista paskaa ja manipulointia.

 

Kaikki mitä teet on väärin. Ja älkää edes yrittäkö sanoa, ettette olisi itsekin syylistynyt tähän joskus. Itse voin myöntää, nuorempana, käyttäytyneeni joskus näin.. kuin kusipää. ” Kato ny miten se kävelee, mite sillä on hiukset, mite se nauraa jne…” Tyhmää ja inhottavaa keskenkasvuista toimintaa.

 

On ikävää, että jotkut jatkavat sitä edelleen aikuisena. Ei se hyväksyttävää ole nuorempanakaan. Mutta se on suorastaan oksettavaa, kun yli 30 vuotiaana pitää nostaa itseään jalustalle painamalla muita alas. Ja heidän pitäisi olla esimerkkinä nuoremmille, ehkä jopa omille lapsilleen tai lapsenlapsilleen!

 

Välillä mietin heidän motiivejaan. Oma motiivini oli kostaa kaikki kokemani kiusa ja siitä aiheutunut paha olo. Tunsin kuuluvani porukkaan. Jos et voi voittaa heitä, liity heihin. Onneksi tajusin hyvinkin äkkiä, ettei se ole oikein.

Mutta mikä saa aikuisiällä ihmisen käyttäytymään noin? Kiusaamista tapahtuu yllättävän paljon kotioloissa, työpaikoilla jne.. Onko syynä kateus, katkeruus, mustasukkaisuus, pelko vai ihan vain oma tyhmyys? Tunnistan kyllä, että tälläinen käytös myös kuuluu ihmiselle kuten syöminen ja nukkuminenkin. Ja silloin tällöin kaveriporukassa, pienissä määrissä ja turvallisessa tilanteessa ja ennen kaikkea ilman pelkoa, että siitä aiheutuu kelleen mielipahaa se on ok. Mutta se, että se olisi jatkuvaa ja se tehtäisiin näkyvästi, tietäen ettei se ole toisesta ok on todella inhottavaa. Se kertoo minusta enemmän siitä ihmisestä joka niin tekee kuin siitä josta pilkkaa tehdään.

 

Mielestäni aikuisten ihmisten tulisi osata ilmaista tunteensa ja tarpeensa rakentavasti, puhumalla. Miten nuorempi sukupolvi voi oppia sitä, jos vanhempi sukupolvi näyttää tälläista mallia?!? Ymmärrän myös senkin ettei asioita voi liian suoraankaan sanoa, välillä on ihan hyvä vähän kaunistella. Mutta sekin on jo jotain kun asioista puhutaan.

 

Muistakaa ettei kukaan meistä voi tietää mitä kukanenkin käy lävitse elämässään. Eikä kukaan voi tietää mitä on vaatinut, että hän seisoo juuri nyt siinä tilanteessa kuin on. Emme voi tietää kyynelten, naurun, työn, sisun tai kivun määrää. Kunnioittakaa toisianne ja ennen kaikkea kohtele toista kuin tahtoisit sinua kohdeltavan 

 
xoxo Henu