Elämäni pienet ilot

Hyvää sunnuntaita kaikille!:)

Yleensä mun päivät menee neljän seinän sisässä, koska olen todella väsynyt ja joudun juoksemaan yhtenään vessassa. Tänään kuitenkin lähdin kaupungille hyvän ystäväni kanssa. Saavuttuani keskustaan ensimmäisenä piti yllätys yllätys löytää vessa. No lähin sellainen löytyy Rautatieaseman sisältä. Vessaan tietysti tarvitsee euron kolikon. Siinä hirveässä hädässä etsit ensin pankkiautomaatin, sitten käyt rikkomassa rahan kioskilla ja huomaat että vessa toimii vain euron kolikolla ja minulla oli kahden euron kolikko. Sitten siinä koitat pidättää ja keksiä keinon päästä vessaan ajoissa. Sitten onneksi huomasin rahanvaihto automaatin ja sain ajoissa vaihdettua rahan ja päästyä vessan porteista sisään.  Kerkesin vessaan juuri ajoissa. Vessasta tekstaan samalla kaverille, että odota vaan siinä, missä sovittiin olen vessassa. Onneksi kaverini tietää, että toi vessaan pääsy mahdolisimman nopeasti on minulle hyvin tärkeää.

Kierreltiin vähän kaupoilla ja käytiin ”kahvilla” Hard Rock Cafe:ssa. Alkoholia en tällä hetkellä saa lääkkeiden takia juoda, niin otin sitten alkoholittoman juoman. Juon alkoholia muutenkin todella harvoin. Hard Rock Cafe:ssa piti heti ensi töiksi päästä vessaan. Onneksi siellä on siistit vessat ja niihin pääsee helposti. Hard Rock Cafe:ssa toimii myös vessapassi, jota näyttämällä pääsee vessaan. Vessapassin saa liittymällä Crohn ja Colitis Ry:n jäseneksi.

Piristää todella paljon päästä välillä ulos täältä neljän seinän sisästä ja nähdä kavereita. Innolla odotan huhtikuuta ja sitä, että pääsen leikkaukseen. Vielä tuleva leikkaus ei jännitä, mutta varmasti sitten itse h-hetkellä alkaa jännittämään. Toivotaan, että leikkaus ja toipuminen menee hyvin, jotta pääsen taas elämään hieman normaalimpaa elämää.

Koitan nyt ennen leikkausta tehdä vointini mukaan mahdollisimman paljon asioita. Toipilaana saan sitten levätä ihan tarpeeksi.

Tämän reissun saldo oli kolme vessareissua. Vessassa ravaaminen on kyllä todella rajoittava tekijä, kun lähtee ulos. Mutta kaiken kaikkiaan minulla oli hauskaa ja teki todellakin hyvää päästä vähän tuulettumaan. Tällä kertaa pystyin onneksi nauttimaan, kaikesta huolimatta.:)

Olen oppinut arvostamaan tällaisia pieniä asiota todella paljon. Ennen pidin sitä, että pääsee lähtemään johonkin itsestäänselvyytenä, en enää. Tällaisista pienistä hetkistä saa hyvin paljon voimaa jaksaa eteen päin.:)

 

 

7 kommenttia

  1. Anni sanoo:

    Luin tekstejäsi ja samaistun asioihin joista puhut, vaikka minulla itselläni on hieman erilainen suolistosairaus. Olen melkein saman ikäinenkin, minulla on ollut nyt avanne nyt 5 vuotta putkeen. Haluisin tutustua sinuun.

    • JaanaK sanoo:

      Hei! Olisi mukava tutustua. 🙂 Itselläni tuo avanne leikkaus on vasta edessä. Ihan uusi juttu tämä avanne minulle. Olen kyllä jo totutellut ideaan avanteesta ensimmäiseen leikkaukseen menosta lähtien.

    • Anni sanoo:

      Mukava kuulla, että sinuakin kiinnostaisi tutustua . Olisi todella mukavaa jutella ja vaihtaa ajatuksia, etenkin avanteesta. Miten saisin sinuun parheiten yhteyttä?

  2. T sanoo:

    Löysin tämän sivuston ihan vasta, täytyypä ajan kanssa lukea kunnolla.
    Olen blogiasi seurannut, mutta kommentointikenttä on niin ”erikoinen” etten ole tohtinut jättää merkkiä.

    Mutta täällä lukee toinen ibdläinen 🙂

  3. Oona sanoo:

    Teki hyvää lukea tämä teksti, sain siitä positiivista voimaa tähän päivään, kiitos <3

Kommentointi on suljettu.