Kirjoittajalta Emilia

Olen 19-vuotias tyttö Etelä-Pohjanmaalta ja minulla on todettu skitsoaffektiivinen häiriö sekä traumaperäinen stressihäiriö. Diagnoosien takana on kymmenen vuoden taistelu koko elämän mukana kulkevaa sairautta vastaan. Tämä on tarina minusta, tytöstä, joka on käynyt pohjalla aivan liian monta kertaa sekä menneisyyden vaikeista asioista ja tulevaisuudesta, jonka toivon olevan edes hitusen parempi.

Mustaa, pimeää

Minua pelottaa minä. Tuntuu, ettei minua enää ole. Etten ole enää elossa. Minun ruumis on jonkun toisen, joka tekee mitä haluaa. Näen vain mustaa, pimeää. Mikä minun on ja missä olen? Paholainen asuu minussa. Hän on murhanhimoinen. Pelkään itseni ja muiden puolesta. Mitä jos teen jotain peruuttamatonta? Ajatukset menevät. Ihan miten haluavat. Flashback. Asioista joita …

Lue lisää

Mieli maassa

Moikka! Mulla oli tässä muutama viikko takaperin oikeastaan aika hyvä olla. Ei ahdistanut sen suuremmin ja kävin töissä hyvällä mielellä. Sitten pohja tippui alta niin kuin siinä yleensä käy. Ensin alkoi ahdistamaan. Se ei ole uutta, mutta tällä kertaa siihen ei ollut oikeastaan mitään syytä. Ahdistus tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, mutta lähti melko nopeastikin …

Lue lisää

Sairaalakuulumiset

Olen ollut nyt viikon sairaalan suljetulla osastolla. Jälkeenpäin ajateltuna tämä oli kuitenkin ihan hyvä ratkaisu tulla tänne. Olin viikko sitten todella itsetuhoinen ja ahdistunut. Toisena iltana ennen nukkumaan menoa otin puhelimen laturin ja kuristin sillä itseäni. Ensin viisi minuuttia, sitten kymmenen. Joku kuitenkin päässäni sanoi minun tekevän väärin ja vein laturijohdon, hiustenkuivaajan ja kuulokkeet hoitajien kansliaan pois …

Lue lisää

Mitä mä teen täällä?

Minun on paha olla. Ahdistaa. Haluaisin kuolla. Ajaa rekan alle. Ottaa liikaa lääkkeitä. Hukuttautua. Sillä ei ole väliä miten kuolen. Vain sillä on merkitys, että kuolen. Pääsen pois. Pois täältä pahasta maailmasta. Pois pahasta olosta. Pois ahdistavasta tunteesta, joka särkee pala palalta sydämen. Siitä tukahduttavasta tunteesta, joka saa kädet tärisemään ja sydämen hakkaamaan. Mutta en …

Lue lisää

Mikään ei tunnu miltään

girl-1456635_1280

Huomaan pakenevani jälleen pahaa oloa. Teen kaikkeni, ettei minun tarvitsisi pysähtyä ja rauhoittua. En pysty nukkumaan ja minulla on niin levoton olo, että en voi olla paikoillani. Kun minun täytyy mennä nukkumaan, pelkään elämää ja kuolemaa, huomista ja tulevaa. Pelkään pahaa oloa. Pelkään niin paljon, etten halua edes ajatella koko asiaa. Jos asia tulee mieleen, …

Lue lisää

Kelpaanko minä?

girl-1417801_1920

Minulla ei ole koskaan ollut parasta ystävää. Koulussa serkkuni sai kaikki kääntymään minua vastaan. Tämän jälkeen en ole uskaltanut täysin luottaa ihmisiin, vaikka haluaisin kovasti. Minä en ole koskaan voinut kertoa rehellisesti huoliani ystävälle, joka olisi kuunnellut minua. Vanhat asiat ovat jääneet traumoiksi minun pään sisään enkä saa niitä mielestäni pois. On minulla kavereita. Sellaisia, joiden …

Lue lisää

”Niin harhaisia hourematkoja, keksittyjä kaupunkeja”

rain-1048936_1920

  Kun muutin pois vanhempieni luota, minulla meni hyvin. Aivan liian hyvin. Suoraan sanottuna minulla meni liian lujaa. Valvoin monta yötä putkeen, saatoin kuunnella musiikkia ja tanssia kolmelta aamuyöstä, olin aivan liian energinen ja minua ei pysäyttänyt mikään. Jätin lääkkeet ottamatta, koska tuntui etten tarvitse enää niitä. Vakuuttelin itselleni olevani kunnossa ja kyllähän minusta tuntuikin siltä. Kaikki ahdistavat …

Lue lisää

Olipa kerran…

Pienen pieni tyttö odottaa innolla ensimmäistä koulupäiväänsä. Tyttö oli saanut valita kaupasta ihka uuden pyörän, jolla hän saa taittaa ensimmäisen koulumatkansa yhdessä isänsä ja saman ikäisen serkkunsa kanssa. Serkukset olivat menossa samalle luokalle. Tytöt olivat tästä helpottuneita; jos muita kavereita ei löytyisi, serkuksilla olisi toisensa. Pian kuitenkin pienen pieni tyttö huomasi tekevänsä serkkunsa läksyjä. Sitten …

Lue lisää

Miten minusta tuli tällainen?

Heippa! Monesti olen miettinyt blogin perustamista ja nyt siihen tuli mahdollisuus. Haluan blogissani kertoa elämästäni ja sen kaikista käänteistä iloineen ja suruineen. Samalla haluan rohkaista muita vakavan mielenterveyden häiriön kanssa eläviä. Mielenterveyden häiriöt ovat nykyäänkin vielä asioita, joista ihmisten on vaikea puhua. Olen huomannut, että mitä läheisempi ihminen on, sitä vaikeampi hänen on ymmärtää miksi …

Lue lisää