No mutta mä pelkään et sä menet rikki! Mitä jos suhun sattuu?
Mä kohtaan jatkuvasti näitä kysymyksiä, kun tutustun uusiin ihmisiin. Enkä mä oikeasti tiedä miten mun kuuluisi vastata niihin kysymyksiin. Ainahan on olemassa riski että mun lonkka menee paikoiltaan eikä se menekään takaisin tai että sen väliin jää jotain, joka voi aiheuttaa vahinkoa. Mutta miten se sanotaa ilman että uusi ihminen alkaa vahtimaan jokaista asiaa jota teette yhdessä ja suunnittelemaan uudelleen? Ei kukaan halua olla kokoajan vahdittavana.
On rankkaa olla kokoajan edes oman tarkkailun alla, mutta en tosiaan halua että joku muukin rupeaa tarkkailemaan. Tiedän että mun vanhemmat vahtii kokoajan kyllä, erityisesti jos ollaan muualla kuin kotona. Se ärsyttää, se aiheuttaa turhaa stressiä koska en halua huolestuttaa ketään enempää kuin nyt.
Mulla on asunnon etsiminen meneillään. Luulin että tilanne olisi pidemmällä kuin mitä se on, mutta mulle selvisikin että vammaispalvelusta ei olekaan mulle apua koska mä olen alaikäinen vielä pari kuukautta. Oikeasti? En tiedä miten voi olla mahdollista että ne ei muka voi olla avuksi.
Kun etsii asuntoa tälläisillä rajoitteilla on omat haasteensa. Asunnon pitää olla hyvän kokoinen, jotta siellä mahtuu liikkumaan ja elämään pyörätuolin kanssa. Sen lisäks mul on viel ongelma siinä, että tarvitsen melkein kaikki huonekalut. Osan olen onnistunut saamaan halvalla tuttavilta, mutta jotkut on sellaisia että ne ei voi olla mulla ihan mitä tahansa tyyliä ja laatua. Näihin kuuluu muiden muassa sänky, jonka on oltava tarpeeksi korkea että pääsen siitä suoraan pyörätuoliin, mutta tarpeeksi matala että pääsisin pyörätuolista siihen itse.
Tahtoisin asunnon jossa mä voisin tehdä ite asioita. Mä en edes muista kuinka kauan siitä on kun mä oon voinu leipoa kerralla jotain herkullista. Saisin sellaisen pöydän, jolla mä pystyisin toimimaan itse. Sellaisen keittiön jonne mahtuisin ja kykenisin itseksenikin tai niin että joku on vain auttamassa jos johonkin en pysty. Asunnon, jossa mun ei tarvitsisi pelätä satuttavani itseäni tai jotain muuta.
Ensi viikolla voin viimein saada kirjoitettua selkeää postausta tästä meneillään olevasta laajasta tutkimusjaksosta. Pahoittelut että nää kirjoittamiset on jäänyt näin pitkälle aikavälille, mutta toivon ymmärrystä siihen että meneillään on aikamoinen pyöritys.
Toivottavasti löytyisi asunto missä olisi helppo olla itsenäisesti, pidetään peukkuja <3 ja tsemppiä tutkimuksiin <3