Koko vartalo tärisee, puhelin ei pysy kädessä. Kipu vie kaikki voimat..
Mulla on huonoin jakso pitkään aikaan, en saa tehtyä mitään päivien aikana. Pelkkä suihku on liikaa ja siksi se onnistuukin juuri ja juuri kerran viikossa. Tämän takia pelkkä kirjoittaminen blogiin on liikaa, sillä aivot ei toimi niin paljon että kykenisin luomaan järkeviä lauseita.
Haluaisin jotain päiviin, joka veisi ajatukset pois kivusta. Mutta kun sanoo olevansa kipeä niin ei kukaan halua tehdä mitään. Eikä noin kylmään tahdo lähteä pyörätuolillakaan kun tarvitsisi peiton päälle että ulkona pärjäisi. Olisi kyllä suorastaan mukavaa istuskella päivä pyörätuolissa ulkona, hörppiä kaakaota ja lukea puistossa. Jääköön silti haaveeksi kunnes olo on riittävän hyvä että pärjäisin yksinäni. On pitkä aika yrittää odottaa viikko helpotusta oloon, mutta mitä muutakaan kun terveyskeskus ei suostu ottamaan vastaan. Tarkalleen ”kun sullahan on noin pian toi lääkäriaika” vaikka sanoin etten pärjää oikeasti.
Mun suureen pohdintaan tuli vihdoin rako, josta hengittää! Sain viimein tietoa, jota kaipasin mutten osannut millaista tietoa se oikeasti on! Tää tieto helpotti mua suunnattomasti ja lupaan kertoa teille heti kun tiedän itsekkin enemmän! Nyt mä tiedän mitä mä osaan lääkäreiltä vaatia, jotta täs vaikeessa asiassa mua hoidetaan oikein. Mä tiedän nyt miten mä haluan että mua hoidetaan, enkä mä tyydy vähempään.
Päiviin mahtuu jopa liikaa aikaa tutkia asioita, mutta tuleehan musta sentään fiksu!
Voi kerpele kun on väärällä puolella suomea.. Minä tahtoisin vaan jonkun tytykaverin jonka kanssa istuksia juomassa kahvia tai teetä jne ja vaan jutella. Tai just lähteä kirjastoon tai puistoon tms. Täällä mun kaikki tutut haluaa aina hirveetä menoo ja meininkiä ja aina vaa ryyppäämää ja bilettää ja ajelee autoilla ja rälläämään.. Mä en jaksa sellasta 😀 otatko mut sijaislapseksi joku viikonloppu? :3