Olenko yli-ihminen?

Mitä juuri sä halusit tehdä kesän aikana? No mitä sä teit kesän aikana? Teitkö kaiken mitä halusit? Miksi et? Miksi sä jättäisit ne asiat tekemättä mitä haluat ehkä eniten?

Mä haluan aina tehä paljon, mutta mä en koskaan tee kaikkea mitä haluan.
Mulla on haasteita tehdä mitä haluan, koska mun elämä ei oo kuten ennen. Mulla ei voi olla samoja tavoitteita kuin silloin vaan mun pitää siirtyä pienin askelin kohti sitä mitä haluan.
Mulla on normaalin tytön haaveet mutta, joudun miettimään tavoitteeni ihan uusin lähtökohdin. Muilla tavoitteena voi olla fitness-kroppa ja mun tavoite on estää pysyvä pyörätuolissa istuminen. Kesältä mä toivoin festareita ja reissaamista. Mä onnistuin käymään mökillä, josta oli pakko tulla kesken pois koska kunto ei kestänyt enään. Joten paljon ei olis festareille menty tai reissattu.

Mun pitää tosi monessa asiassa miettiä kuinka paljon siinä on riskejä ja miten voisin toteuttaa parhaiten. Mä en voi mennä edes uimaan jos en mieti miten pääsen sieltä pois jos kunto loppuu kesken tai lähteä kävelylle miettimättä kuinka pitkälle uskallan mennä.

Yritän miettiä itselleni mahdollisimman realistisia tavoitteita kaikissa asioissa. Arvioin jaksamiseni tosi usein pidemmälle kuin olisi tarpeellista tai mihin olen missään maailmassa mahdollinen onnistumaan.
Miksi siis asetamme itsellemme niin suuret tavoitteet? Miksi haluamme olla yli-ihmisiä?

Mä luulen usein olevani yli-ihminen ja teen paljon sillä oletuksella. Olen taas mennyt tekemään hirveästi enemmän kuin pitäisi. Miksi me siis halutaan olla yli-ihmisiä?

Yksi kommentti

  1. coxia94 sanoo:

    Mua itteäni om oikeastaan just viime päivinä ahdistanu tosi paljon, etten oo tehny koko kesänä oikeastaan mitään, siis ees ulkoillu siinä määrin että ois päässy nauttimaan kesästä, vaan nyhjänny vaan sisällä, ja nyt alkaa kaduttaa että oikeastiko mä ootin edelliset 9 kuukautta että tulis kesä, voidakseni tehdä ihan samaa ku koko talven ja syksyn ja kaikki paskat kelit, eli nyhjätä vaan sisällä sohvannurkassa tuijottelemassa sarjoja… Oon toki ollu paljon huonommassa kunnossa (fyysisesti varsinkin, ja sen seurauksena ehkä henkisestikin), ku edellisenä kesänä, ja oon siis mm. ollu koko kesän pyörätuolissa… Mutta kun voishan siinäkin ulkoilla. Toivon että saan nyt ees nää viimesen muutaman viikon nautittua edes vähän jos on kauniita lämpimiä päiviä. Nyt lähinnä itkettää kun näkee tän vihdoin tällein konkreettisemmassa muodossa ja tajuaa että on tosiaan jo elokuu…

    Anteeks kauhea avautuminen sun blogiin.

Kommentointi on suljettu.