Miksi en osaa päästää irti tästä surusta ja ahdistuksesta?
Sydäntä särkee edelleen ja en tiedä miten saan sen ehjäksi jälleen.
Sen tiedän, että palanen siittä tulee puuttumaan aina, mutta haluaisin osata elää elämää vähän rikkoutuneella sydämmellä.
kuva:instagram
Hereillä en uskalla ajatella asioita, pelkään sitä tunnetta mitä se voisi aiheuttaa minulle.
Mutta unet..Ne asiat tulevat joka yö uniini.
Yritän unessa huutaa itkien äidille: ”LOPETA!! Ole kiltti ja lopeta se juominen. Sä tulet kuolemaan siihen. Etkö ymmärrä sitä!!” Tämä toistuu joka yö.
Sillonko äiti oli vielä elossa. Yritin ja yritin mutta turhaan, mutta miksi yritän sitä edelleen?
Meinaako se sitä etten ole vieläkään osannu kohdata todellisuutta?
Mietin aikaa. Aikaa on kulunut ja luulin että olisin jo tässä vaiheessa luopunut asiasta, se turhauttaa. Tunnen suurta pettymystä itseeni.
Sisko. Vaikka halusit pois elämästäsi, et päässyt. Jouduit tilaan mihin et olisi halunnut. Sen tiedän koska keskustelimme näistä asioista, se tuntuu pahalta.
Sydämmeen sattuu niin paljon etten osaa edes itkeä. Puren hampaita yhteen ja jatkan. Yritän saada jostain happea jotta jaksaisin hengittää.
Mummo. Olen aina miettinyt ja sanonut ihmisille. ”Vaikka minulla ei ole ikinä ollut kotia, mutta minulla on aina ollut mummola”
Nyt sekin on pois. Mummola on tyhjä. En enään juokse ilosena mansikkamaalle ja näen sinun istuvan tuolilla.
Mutta onneksi pääsin sanomaan sinulle kaiken ennenkuin lähdit. ”Sie voit mummo nyt mennä. Kyllä me pärjätään täällä”. Seuraavana päivänä nukuit ikuiseen uneen.
Tiedän että ihmisille sattuu paljon menetyksiä ja ihmiset kuolee, se kuuluu ihmisen elämänkaareen. Tämä on järkevästi ajateltu, mutta en osaa ajatella asiaa näin. Tunnen vain kamalaa tyhjyyttä elämässä.
En mieti. En vatvo tapahtumia, mutta ehkä se siinä onkin.
En uskalla kohdata näitä asioita. En ole ehkä vielä valmis luopumaan teistä. En halua.
Mutta haluaisin osata surra jotta sydämmeni saisi rauhan.
kuva:instagram
Terveisin: Tanja 🙂
Elämääni voi seurata ⬇
👻: tagpu
IG: tagpu
Mäkin nään jatkuvasti unta äidin ryyppämisestä ja siitä kuinka isä on sen puolella, vaikka en päivisin juuri mieti koko asiaa. Ja se tulee uniin, koska en oo vielä kunnolla käsitelly sitä ja on pari asiaa, joita en oo vielä edes valmis ottamaan esille. Oon edelleen hemmetin katkera mun lapsuudesta enkä todellakaan oo antanu anteeks.
Sitku oon päässy tästä taakasta eroon, on varmaan todella outo ja erilainen olo, tyhjä. En osaa edes kuvitella itteeni ilman tätä tuskaa. Että joo tiedän hyvin mitä käyt läpi
Kiitos Suwi kommentistasi <3
Vaikeita asioita on todella vaikeita asioita käsitellä. Se ottaa oman aikansa. Mutta mitä itse olen tehnyt on juuri se, etten ole uskaltanut ikinä käsitellä vaikeita asioita ja se on yksi syy miksi kamppailen nyt monien asioiden kanssa.
Aika näyttää ja kyllä me tästä vielä noustaan.:)