The SULJETTU OSASTO

Siellä on varmasti kaikki ihan hulluja.. Psykopaatteja”

Näitä olen kuullut ihmisten sanovan.

Ja ei.. Täällä meininki ei ole sellaista mitä elokuvat\tv-sarjat saattavat luoda ihmisille.

Täällä on ihanan rauhallista ja jokainen otetaan hyvin vastaan.

Ei kukaan huomaisi katukuvasta kuka on ollut suljetulla ja kuka ei.

 

Noh tässä 3 päivää olen ollut ja hoito viikkoja vielä on edessä. En tykkää sanasta ”hullu” jota käytetään mielenterveyden ongelmista sairastavista ihmisistä. Jokainen on niin yksilö ja jokaisella on omat lähtökohdat sairaudelleen.

Mutta miksi minä olen täällä? Olin aluksi 6 viikkoa päiväsairaalassa hoidossa ja se ei hirveästi auttanut olooni, mutta siellä ymmärsin sen tärkeimmän asian. Minä saan olla luvan kanssa sairas ja minun ei tarvitse yksin taistella olojeni kanssa. On olemassa apua niihin ongelmiin ja aijon kaiken avun ottaa vastaan mitä tarjotaan. Mutta siihen autettavan rooliin on vaikea suhtautua, tai ainakin itselläni. Aina olen ollut muita varten, mutta minua varten ei ole oltu.

Viikonlopuksi pääsen kotia ja sunnuntaina takaisin osastolle. Maanantaina aloitetaan uusi lääkitys ja silloin on hyvä olla ” tarkkailevien silmien alla”. Toivotaan että pikku hiljaa alkaisi näkymään valoa siellä tunnelissa.

IMG_20160212_130623

Terveisin: Tanja. 🙂

8 kommenttia

  1. Maija sanoo:

    Been there. Siellä tosiaan saa apua ja sitä vertaistukeakin. On helpottavaa kun ympärillä on huolehtijoita 24/7. Ja tosiaan, se ”hulluus” ei näy päällepäin ja samanlaisia ja samanarvoisia ihmisiä siellä on kun muuallakin. Tsemppiä ja toipumista sulle <3

    • Tanja sanoo:

      Vertaistuki on kyllä erittäin tärkeä osa tätä prosessia. Tsemppiä myös sinulle! 🙂 ♡

  2. Ansu sanoo:

    Olet rohkea nuori nainen <3 Sinulla on lupa olla herkkä ja hauras, ne jos mitkä ovat hyvän sydämen tuntomerkit 🙂 Älä lannistu vaan anna itsellesi aikaa käydä asioita läpi ! On ihan mieletöntä kuulla, että haluat ottaa apua vastaan ja että saat sitä. Toivotan sylin täydeltä tsemppiä sinulle <3 ja hulluja on, jotka eivät hae itselleen apua omaan pahaan oloon…

    "On uskallettava kulkea särkyvän kautta mutta lähellä rantaa, ensin tunnusteltava askelia, sitten luotetteva että elämä kantaa "

    • Tanja sanoo:

      Kiitos Ansku viestistäsi! 🙂
      On ihana saada kommenteja ja mielipiteitä blogiini. Kiitos siis siittä! 🙂

  3. Sanna sanoo:

    Moikka Tanja!
    Mulla ei ole mitään ihmeellistä sanottavaa, ja ajattelinkin ensin, etten kommentoi mitään. Luin sun kaikki kirjoitukset. Osaat kuvata asioita tosi hienosti.
    Mäkin kärsin pakko-oireista. Kiertelen kaivonkansia ja kiipeilen rappusia, remppaan ovenkahvoja jne. Mullakin tää liittyy numeroihin. Lisäksi on ahdistuneisuushäiriö. Käyn terapiassa ja mulla on lääkitys. Voin silti elää ihan kivaa elämää. Opiskelen ja harrastan, kavereita on.
    Sun lapsuus kuulostaa tosi rankalta. Mulla on ollut samantyyppistä. On ollu iso asia käsitellä ne terapiassa. Oon alkanut ymmärtää itseäni! Oon menny eteenpäin. Toivon Sulle kaikkea hyvää. 🙂
    Vaikutat herttaiselta ja älykkäältä. Ja olet tosi kaunis! <3

    • Tanja sanoo:

      Kiitos Sanna viestistä. Ja ihanaa että kommentoit :).
      Ihana kuulla että olet saanut apua ongelmiksi ja pystyt elämään sairauteen kanssa. On ilo aina saada vertaistukea ihmisiltä. Ne auttaa monia. Joten kiitos vielä kerran! Kommentoi ihmeessä uudestaan jos tulee vähänkin jotakin asioita mieleen. 🙂

  4. Mintti sanoo:

    Moi! Minusta on hienoa jos pääsee hoitoon ja sairaalaan, se ei ole aina itsestään selvää. Itse kun jouduin pahan ahdistuksen takia osastolle, pidin sitä tosi hyvänä asiana, se auttoi kun sai jättää ohjat jonkun toisen käsiin kun ei itse kyennyt mihinkään. Tsemppiä sulle sairaankaunis ja vahva ihminen <3

    • Tanja sanoo:

      Kiitos mintti kommenteistaan! 🙂 Ihana kuulla että olet saanut myös oikeanlaista apua sen henkiseen oloon. Se on kyllä valitettavaa, että kaikki ihmiset ei saa tarvittavaa apua. Mutta nyt kyllä itse aijon ottaa kaiken avun vastaan. 🙂

Kommentointi on suljettu.