On ihan okei olla rikki

Vähättely. Se on ehkä pahinta mitä toinen ihminen voi masentuneelle tai vaikeasta elämänkokemuksesta selviytyvälle tehdä. Kertoa joko suoraan tai vähemmän suoraan, että tämä nyt on aivan täysin mitätön asia kun maailmassa tapahtuu niin paljon pahempiakin asioita. Ehkä sitä ei tarkoiteta millään tapaa vähättelynä, mutta minun korvaani se ainakin kuulostaa juuri siltä. Mulla ei ole oikeutta mennä rikki koska maailmassa on pahempiakin asioita. Pitää olla reipas, ei saa näyttää, että sattuu.

Kyllä. Maailmassa on sotia, on nälkää ja köyhyyttä. Siiihen nähden minullakin on aivan tosi hyvin asiat. Minähän asun Suomessa, jossa ihminen on huonossa taloudellisessa tilanteessa oikeutettu saamaan tukia. Minut raiskattiinkin vain kerran. Se oli vain tunnin mittainen hetki, miten siitä voi mennä vuosiksi elämä pois raiteiltaan? Niimpä. Eihän siinä mitään. Ajattelisin niitä sotien naisia, jotka raiskataan monesti usean miehen voimin. Miksi siis olen niin typerä, että menin masentumaan ja menettämään itsetuntoni siitä hyvästä, että minut raiskattiin? Olenpa minä itsekäs, häpeäisin. Sehän oli vain huonoa tuuria ja kunnon kansalainen ei tuosta hetkahda ja jatkaa matkaansa vaan eteenpäin.

VÄÄRIN, todellakin aivan 150% väärin! Ensinnäkin raiskaus ei ole vain väkivaltaa, se on väkivallan lisäksi sitä kun yksityisyyden ja turvallisuuden raja rikotaan. Sua käytetään. Käytetään, niinkuin sitä tautisinta ja likaisinta tekovaginaa. Hyvänen aika, ihmisellä on tunteet. Ihminen tuntee ja ajattelee. Ei sitä kuulu käyttää. Rajuja fantasioitaan voi toteuttaa ihan rauhassa sen leikkivaginansa kanssa. Ei ihmisellä. Kuristaminen, lyöminen, tukistaminen, ei mikään ole oikein. Me emme ole käyttötavaroita. Toisen tahtoa pitää kunnioittaa. Ei on AINA ei! Ei sen pitäisi olla kenellekään epäselvää. Silloin kun raiskataan, ei kukaan ainakaan täydestä halusta ja himosta huuda että ”NYT LOPETA!!”. Ei siinä pitäisi olla mitään epäselvää. Minä eikä kukaan muukaan raiskattu valinnut sitä väkivaltaa, sitä häpäisemistä kun sun sanaa ei uskota ja sut vaan otetaan väkisin. Ei me tahallaan olla pukeutumisella tai mahdollisella humalatilalla viestitty sille sekopäälle että ”Hei, tule tänne, raiskaa minut!!”. Miksi meitä pitää syyttää ja syyllistää siitä? Ei kukaan siihen tilanteeseen ole tahallaan joutunut. Toisekseen, kuka tietää ainoankaan raiskatun, joka olisi selvinnyt koko hommasta ihan vain olan kohautuksella? Rohkenen väittää, että sellaista ihmistä ei ole. Ei ihmisen mieltä ole tehty kestämään sellaista, ei sitä voi eikä kuulukaan ymmärtää. Siksi meiltä menee matto jalkojen alta. Se, että joku uskaltaa väittää, että pitää mennä vaan eteenpäin, eikä ainakaan saa näyttää että sattuu, on täysin huuhaata. Miten siitä muka voisi selvitä, jos me haudottaisiin kaikki vaan sisällä, eikä voitaisi yksinkertaisesti vain puhua asioista?

Jokainen kokee omat tunteensa omalla tavallaan ja jokaisella on niiden tuntemiseen täysi oikeus. Ei sanella toisille ohjeita siitä, onko jostakin asiasta okei olla rikki.

Olen puhunut.

”Eikö niin, täytyy selviytyy, ei saa pysähtyy.
Tää oli minun syy.
Kaikki muutkin kantaa taakkojaan,
nyt mun pitää vaan kuoreni kovettaa.

Kyllä mä tämän tiedän ja nääthän,
miten reipas tänään oon.
Hymy huulilla työni mä teen.
Ja sinä täysin sokee oot,
sille miten uupunut oon.

Pystyn nauramaan,
pystyn valon tuomaan,
vaikken oikeesti henkeä saa.” 

Johanna Kurkela – Ingrid