Veitsenterällä… eli kun vaan ahdistaa!

Tänään on ollut minun vapaapäiväni. Se on ollut pyhitetty lasten kanssa kodin siivoukselle ja neiti-olen-iso-tyttö-5v-uhmille! Tekisi mieli huutaa…!

Aamulla meidän piti nukkua pitkään, siis piti. Käytännössä siis nuorempi heräsi jo kuuden jälkeen ja heti kohta myös tämä eilen 5 vuotta täyttänyt neiti. Itse heräsin vain tajutakseni, että minun kurkkuun koskee ja nenä on tukossa. Mutta eipä se auttanut kuin alkaa aamukahvien jälkeen siivouspuuhiin koska olen luvannut tytölle, että sunnuntaina on syntymäpäiväjuhlat. Tiedättekö te sen tunteen kun koko perhe yhdessä siivoaa ja siitä sitten yhdessä hehkutetaan ”kuinka niin hienosti tänään siivottiin..jne..” ? Joo..en minäkään! Tytöt kyllä auttoi minua välillä mutta yleensä sain huomata heidän vain sotkeneen kodin jonkun muun huoneen kun minä olin siivonnut toista. Huokaus. Ja mikä sen raivostuttavampaa kuin se ettei kuunnella!?! Tänään on jäähypenkki tullut tutuksi. Jopa niin tutuksi, että neiti huusi tunnin sen vuoksi ettei tarvitsisi rauhoittua pariksi minuutiksi. Sen jälkeen ollaankin oltu kunnolla… toistaiseksi ainakin. Arjen tähtihetkiä mutta enpä minä niitä vaihtaisi poiskaan!

Siitä sitten päästäänkin tähän minun ahdistukseen. Ahdistaa kaikki. Työharjoittelu, koulu, arki, raha, väsymys, aika, kasvatus, syöminen ja sen olemattomuus.. Kun aika ei riitä syömiseen taikka mikä huvittavinta saatan jopa unohtaa syödä. Kyllä minä voin unohtaa syödä! Tuntuu, että joka paikkaan pitäisi revetä ja olla täysin tyyni muttako ei siinä vuorokaudessa ole kuin 24 tuntia ( nukkumistakaan ei oikein voi jättää pois ) !

Taas tänään huomasin itse pikkuhiljaa rentoutuvani kun koti alkoi olla siisti. Se on jännää kuinka kaikki jotenkin liittyy siihen pirun peikkoon. Tänään se taas yritti parhaansa. Sehän tässä ”huvittavinta” onkin, että mulla on päiviä jolloin kaikki ahdistaa. Ja mikäs sitä peikkoa ruokkisikaan paremmin kuin se minun ahdistuneisuus. Mutta onneksi on ystäviä ja suu jonka aukaista kun tuntuu kaikki kaatuvan päälle. Suosittelen lämpimästi muillekin 

ystävä

Eräs ystäväni tänään sanoi, että ”syvällinen ajattelu sattuu” kun puhuttiin kaikesta ahdistukseen liittyvästä mukana ripaus sarkasmia/ ironiaa/ naurua ja pilkettä silmäkulmassa. Kiitos, että olet olemassa

Juuri nuo hetket läheisten kanssa ovat minun toipumisen kulmakivet, ovat aina olleet ja tulevat olemaan. Vaikka minulla olisi mikä lie huono olotila, lääke siihen on puhelu / viestittäminen / kahviseura / lenkkeilyseura / ihan mikä vain ystävän kanssa höpöttäminen. Ystäväni saavat minut nauramaan, jopa läpi kyyneleiden. Te kyllä tiedätte ketä olette , Kiitos 

Vaalikaa ystävyyttä ja muistakaa olette täydellisiä juuri itsenänne

xoxo Henu

Yksi kommentti

Kommentointi on suljettu.