Kuka määrittelee kuka on sopiva? Pelko on ystäväni… se tulee tietyin väliajoin vierailemaan…

Olen laihtunut, en tiedä sitä siksi, että olisin käynyt vaa`alla vaan siksi, että vaatteet ovat liian löysät ja ennen liian pienet vaatteet ovat nyt sopivia. Se tunne mitä nyt tunnen, ei ole ylpeys saavutuksestani vaan pelko. Olen jo kuullut kommentteja kuinka nyt olen sopiva… enkö siis ennen ollut? Miksen voi vain ottaa kehuja vastaan olankohautuksella…?

Vaikka nyt olenkin laihtunut tavallaan huomaamatta, kiitos stressin, sen asian tiedostaminen saa minut ristiriitaisiin tunteisiin. Toisaalta olen tyytyväinen mutta toisaalta pelkään. Pelkään koska tiedän kuinka helppoa tästä on luisua taas väärään maailmaan. Sinne missä luulen hallitsevani, vaikken hallitsekaan. En tahdo takaisin orjan asemaan, en enää.

Minulle laihtuminen ei ole koskaan ollut vaikeaa, vaikeuksia tuottaa kilojen takaisin kerryttäminen tai siinä pysyminen. Laihtuminen on jotenkin niin koukuttavaa, se onnistumisen tunne, kehut jne. Miten se vaatekoko voikaan vaikuttaa elämäsi onnellisuuteen? Mitä konkreettista sinun vaatekokosi voi sinulle luvata?!? Ei niin mitään.

Olen monesti miettinyt olisinko sairastunut jos minua ei olisi kiusattu? En todellakaan tiedä. Tiedän vain sen ettei syömishäiriöt valikoi uhrejaan. Ne vain odottavat. Ne odottavat koska uhri on kieputettu pikkurillin ympärille. Ja kun olet heikoimmillasi se iskee ja iskee ja iskee. Se iskee niin monesti ja salakavalasti kuiskuttaa ettet edes ymmärrä mitä tapahtui. Sitten se hajottaa kaiken mitä on, minkä tiedät ja mitä odotat.

Monesti vertaan syömishäiriöitä alkoholismiin tai huumeriippuvuuteen. Se alkaa pienesti, varovaisesti. Sitten se pikkuhiljaa tuhoaa kaiken, arkesi, työsi, jopa perheesi. Vain sen vuoksi, että siitä tulee elämäsi. Kohta joku läheisesi huomaa ettei mikään enää riitä, siis jos sairautesi ei ole jo pilannut kaikkia suhteitasi, ensiksi suutut mutta kuitenkin jossain vaiheessa huomaat itsekin epäileväsi olevasi väärässä. Sairautesi vaientaa sinut useita kertoja, jotkut se vaientaa lopullisesti.

Syömishäiriöiden vuoksi hoitoon meno on tuskallista, pelkäät syödä ja siellä sinua opetetaan syömään (ainakin yritetään), pelkäät vaakaa ja siellä sinua punnitaan jne. Opettelet niinkin jokapäiväisen homman uudestaan kuin syöminen. Sinut yritetään erottaa sen hetkisestä elämäsi rakkaudesta jolle olet omistanut koko elämäsi, kuin katkolle menisi.

FAT

Kun pääset hoidosta pois elämäsi rakkaus saa siitä tiedon ja se tulee vastaan joka kadun kulmassa, lupailee katteettomia lupauksia ja värittää kaikki muistonne kultaisella. Joskus saatat heikkona hetkenä lähteä sen mukaan mutta se ei ole kaiken loppu. Huominen on aina uusi alku.

Joskus vahvinkin putoaa ja hajoaa. Muistakaa ettei kukaan ole niin vahva kuin se joka myöntää olevansa myös heikko

xoxo Henu