Moiksista jälleen.

Mä oon saanut nyt kaksi infuusiota TYSABRI:a ja perskutas, mun jalat on ottanut ison harppauksen toipumisessa. Kotipihalla en käytä rollaattoria enää ja seinistä tuen ottaminen on jäänyt pois. Kävelymatka on pidentynyt selkeästi ja on vakaampaa. Suurin ilonaiheeni on kuitenkin se, että olen kävellyt kahtena päivänä portaat kakkoskerrokseen! Siis wow, fiilis siitä on aivan uskomaton. Jalat pitää alla, ja lihakset ei ole jäykät. Siis en olisi uskonut tähän vähän aikaa sitten, kun neurotkin manasi tilannetta. Mutta piruvie, mä en luovuta, mä tein sen!

Kädet ovat edelleen tunnotonta muussia puoliksi, mutta päätin ylittää itseni ja vaihtaa tyttäreni vaipan. Tajuttoman hidasta puuhaahan se oli parin sormen voimin ja meidän pikkulikka ei jatkuvasti sitä nyhväystä kestä, mutta onnistuin siinä nyt kahdesti. Tuli niin hyvä mieli. Olen äiti joka voi edes satunnaisesti vaihtaa lapsensa vaipan, se jos joku on hieno tunne.

Minulle nämä asiat ovat niiiiiiiiin merkityksellisiä ja aiheuttavat onnea ja iloa sydämeeni. On ihana huomata edistystä ja sitä että alan nousta taas sieltä synkkyydestä. Olin hyvin lamaantunut ja maassa kuten varmasti viime päivityksestäni huomasitte. En vaan jaksanut mitään. Nyt hymy alkaa löytyä taas ja voimaa on enemmän taistella itsensä elämään kiinni.

Olen saanut enemmän iloa arkeeni, vaikka se edelleen vaikeaa onkin. Olen yrittänyt keskittyä onnistumisiin ja niistä seuraavaan iloon. Olen kerännyt sydämeeni enemmän toivoa kuin katkeruutta. Aurinkokin on alkanut paistamaan täällä Espoossa. Ihanaihana ilma ulkoiluun vaikka hiki tuleekin.

Tiedän sen että dg:n kanssa elämään oppiminen vie aikaa ja kaikenmoisia vaiheita kuuluu asian käsittelyyn. On ihan fine olla maassa ja paskana, ja on täysin fine olla iloinen ja nauttia elämästä sekä siitä mihin pystyy. Vuoristorataa tunnepuolella, sekä fyysisesti. Siitä on Hannan elämä nyt tehty.

Tietyt asiat pysyvät kuitenkin vakaina. Joka tuo turvaa taisteluuni.

Tämän päivän fiilis: Moi, mä oon Hanna. Mulla on aggressiivinen MS-tauti, mutta elämä on siitä huolimatta kivaa ja olen niin onnellinen ja kiitollinen siitä mitä mulla elämässäni on. Mä en lannistu, enkä aio kadottaa itseäni syviin synkkiin vesiin, vaan mä pärskin aina sieltä pinnalle. Ja aurinko lämmittää kasvojani.

Leikkasin hiuksetkin tällä viikolla. 🙂