Rauhallinen olo. Masennukseni alkaa hiipua taustalle, kuin myös kipu. Minulle aloitettiin uusi kipulääkitys yli viikko sitten ja alan jo huomata muutosta olossani. Rauha. Elämä alkaa taas tasaantua ja murheet väistyä. Arki palautuu ja muovautuu uudenlaiseksi ja ihanaksi.
Olen saanut myös erittäin hyviä uutisia MS:n kannalta. Minulta otettiin pään ja selän magneettikuvaus ja plakkejahan molemmat paikat kuhisivat MUTTA yhtäkään aktiivista ei löydetty. Tysabri on pysäyttänyt minun MS-tautini. Vihdoin tämä aggressiivinen paskakasa sammui. Minä voitin tämän erän, kiitos Tysabri.
Olin myös neurologilla kahteen otteeseen. Minua on tutkittu nyt erittäin hyvin ja perusteellisesti. Oirekirjo on edelleen suuri ja vauriot isoja. Minulla on kuitenkin mahdollisuus palautua paljonkin ennalleni. Kunhan hermostoni vain keksisi kiertoreitin! Odotukset ja toiveet ovat korkealla ja tiedän faktat, voi olla etten palaudu, mutta haluan uskoa hyvään niin kauan kun on mahdollista! Ihmeitäkin tapahtuu.
Koen olevani hyvin onnekas kun mäsäni rauhoittui. Koen suurta kiitollisuuden tunnetta tästä.
Saan tysaa enää muutamia kuukausia, sitten lääkkeeni vaihtuu vähätehoisempaan turvallisuus syistä. Minua pelottaa luopua tysabrista jo nyt, juuri kun sain toivoa tulevaan. Asiasta kuitenkin keskustellaan vielä kesäkuussa ja saa nähdä kuinka käy.
Minä rakastan olla minä. Minä rakastan elämääni. Olen löytänyt jonkinlaisen uuden rauhan ja uuden minän. Olen jollain tapaa sinut sen kanssa että olen invalidisoitunut paljonkin. Olen aika fine sen kanssa että olen sairas enkä voi enää elää kuin terveenä. Minulla on rajoitteita mutta ne ovat jo niin osana elämää ja arkea etten sure niitä enää. Olen oppinut uuden tavan elää rakastamaani arkea. Minulta ei puutu mitään. En osaa edes kaivata käsiäni. Puolet kämmenistä ja sormista ovat edelleen halvaantuneet mutten enää edes muista miten ollaan ”kokonaisten” käsien kanssa. Kaikkeen vaan tottuu.
Olen oikeasti todella onnekas muija. Saan olla aivan ihanan pikkutytön äiti, saan olla maailman ihanimman miehen vaimo, saan olla isosisko joka huolehtii pikkusiskostaan, saan olla tytär joka tuo valoa äitinsä arkeen ja saan olla ystävä joka rakastaa ja hassuttelee. Saan myös olla ”mami” ihanalle koiralle ja kissalle.
Miksi valittaisin? Siksi että minulla on MS? Kyllä se on paska sairaus. Muttei se ole koko elämä. Se on osa minusta joka kulkee mukana joka hetki, mutta on täysin oma valintani kuinka annan sen tuhota mieltäni ja arkeani. Minä en halua alistua ja narista. Haluan elää. Lapseni on vain kerran pieni, haluan nauttia tästä!
Ja minä olen oikeasti juuri hyvä näin. Olen vahva.
Se on vaan asenteesta kiinni kuinka tässä reissussa pärjää. Se hyväksymisprosessi on käytävä itse läpi. On osattava itkeä kun itkettää ja opittava pyytämään apua. Siinä olen edelleen huono, mutta opettelen.
Minä aion muodostaa elämästäni hyvän. Haluan rauhallisen ja onnellisen elämän. Rakastan omaa rauhaa ja mieheni sylissä oloa täydessä hiljaisuudessa. En kaipaa suuria menoja ja meininkiä. Kaipaan onnellisia arkisia pieniä hetkiä jotka on kuorrutettu hymyillä ja naurulla. Kaipaan kupposen kahvia ja laulavat linnut ulkona.
Minulla on niin rauhallinen ja hyvä olo. En haluaisi olla missään muualla nyt.
Ihan huippu asenne!! <3 🙂
Ihana ja miten positiivinen kirjoitus! Mahtavaa, se on ihan totta että aina on syitä onneen. Tsemppiä! <3
Täällä pieni,suuri ihailija joka ihmettelee ja arvostaa sinun matkaasi Ms-taudin kanssa. Sinä, Hanna, olet mieletön esikuva minulle. Niin monessa asiassa. Olen nyt monta kertaa kirjoittanut tähän litaniaa miten ylistäisin ja pyyhkinyt pois, mutta sanon tämän nyt: Hanna (hansell). Olet minun idoli. Ja pieni ilon kyynel poskilla hymyn lähetän täältä sinulle. 🙂
Ihana kuulla että voit paremmin. Ja tuo positiivisuus ja valoisa elämänasenne on kadehdittavaa. Toivotaan että hyvä olosi jatkuu!
Bongasin blogisi facebookin kautta ja luin sen tänään läpi. Ihanaa että oot alkanu bloggaamaan, osaat niin hyvin ja rehellisesti kirjottaa tunteista ja olotiloista. Ja sen huomaa että se auttaa sinua. Hetkellisesti tuli jopa sellainen olo että olisin istunut kahvikupin ääressä kuuntelemassa sinua, koska kerrot asioista niin avoimesti. Asioista joita jotkut uskaltaa sanoa ääneen vain läheisimmilleen. Moni tulee saamaan sinun teksteistä vertaistukea sairauteensa tai muuten vaan tsemppausta elämään, koska onhan tuo sinun asenne niin jäätävän mahtava! Ei tuolla asenteella voi kun selvitä ja sinähän selviät tai oikeastaan olet jo selviytyjä. Jään seurailemaan blogiasi, voimia! ♡
Olet sinä
Tule ihmeessä MS-tauti ryhmään facessa 🙂 Mahtis jengiä! Tuli siun blogi vastaan tässä kun samaan aikaan harrastan brainfoggia. T. 11 vuotta agressiivista mäsää