Aloin epäilemään kuukautiskierrossani olevan jotain häikkää, kun jouduin työmatkalla pysäyttämään auton tienposkeen, pystymättä keskittymään – saati ajamaan – kovien vatsakramppien takia.

Minulla on aina ollut kivuliaat ja epäsäännölliset kuukautiset, mutta muutaman vuoden takaisen umpilisäkeleikkauksen jälkeen kivut radikaalisti lisääntyivät. En silti koskaan olisi voinut kuvitellakaan, että kokisin joskus sellaisia kipuja, jotka rajoittaisivat normaalia elämääni.

Kolmisen vuotta sitten hakeuduin lääkäriin jatkuvien vatsakipujen ja -kramppien takia. Oireet pahenivat yleensä kuukautiskierron mukaan, mutta myös usean viikon ja kuukauden kipukausia esiintyi. Sain terveyskeskuslääkäriltä oireiston perusteella esitietoa endometrioosista, sekä lähetteen gynekologille, kuka aloittaisi tarkemmat tutkimukset.

Pari kuukautta vieri ja pääsin naistentautien poliklinikalle tutkimuksiin. Ultraäänitutkimuksessa ei näkynyt mitään poikkeavaa, mutta tutkimus itsessään teki hyvin kipeää. Lantion lihakset olivat jatkuvassa krampissa enkä ollut varautunut särkylääkkein ennen tutkimusta. Sain diagnoosiksi epäilyn endometrioosista, sekä lääkekuurin, jolla saatiin kehoni ns. menopaussitilaan.

Nykyään (vahingosta viisastuneena) en tutkimuksiin ilman särkylääkkeitä edes mene, sillä sen tekeminen on lähes mahdotonta kramppien takia, eikä rentoutumisesta tule mitään. Heh..

Lääkekuuri toimi kuten pitikin, saaden kivut ja kuukautiset katoamaan muutamaksi kuukaudeksi kuin tuhka tuuleen. Tuli kontrollikäynti lääkärin pakeille. Lääkäri naureskellen totesi minulla olevan ”normaalit elimet” ja kuittasi epikriisiin tiedoksi ”nyt on hoidettu epäiltyä endometrioosia”.

Olin onneni kukkuloilla kivuttomuudestani, kunnes kuurin jälkeen kuukautisia ei sitten muutamaan kuukauteen kuulunutkaan. Kivut olivat kuitenkin suht pian kuurin loputtua arkipäiväistyneet ja se sai mielen matalaksi. Näin jatkui eloni päivät lähes pari vuotta eteenpäin.

Viime kesänä päätin mennä taas lääkäriin. Kuukautiset tulivat kun parhaaksi näkivät, jos näkivät. Kipuja oli edelleen, sekä niiden säde oli laajentunut suolistoon asti. Ihan kuin joku olisi tökkinyt lantion seutua ja varsinkin suolistoa kokoajan sukkapuikolla. Sain taas lähetteen toiselle lääkärille lisätutkimuksiin nimikkeellä ”endometrioosi”.

Samalla kaavalla mentiin muutama kuukausi eteenpäin ja uuden lääkärin vastaanotolle. Alatutkimuksesta ei meinannut tulla mitään ja palpoidessakin tuntui kipua. Päällisin puolin kaikki näytti normaalilta.

Silti kotiin saapui lappu, jossa luki N80.3 Lantion vatsakalvon endometrioosi. Nyt minulla oli kivuilleni syy! Kaksi vuotta ensimmäisestä lääkärikäynnistä minulla vihdoin oli diagnoosi. En voinut uskoa sitä todeksi! Joillakin menee diagnoosin saamiseen jopa kymmeniä vuosia tai eivät saa sitä koskaan, sillä monet lääkärit tuntuvat olevan edelleen siinä uskossa, että kuukautisten kuuluukin tuntua siltä, että poltetaan elävältä.

 

 

Diagnoosista huolimatta vatsani turpoilee minkä ehtii ja housujen pukeminen tuntuu jo etukäteen ahdistavalta. Olen jatkuvasti väsynyt ja huonovointinen. Pissalta päästyä pissattaa taas ja vatsan toiminta se vasta onkin mielenkiintoinen ilmiö. Sitä kun ei voi lainkaan ennustaa!

Olen siitä onnekas, että jatkuva vessan tarpeeni rajoittuu vain kuukautisten ajalle. Silloin mihinkään ei uskalla lähteä ilman että uskoo pääsevänsä mahdollisimman nopeasti vessaan. Myös mm. bussimatkat ovat usein erittäin mielenkiintoisia, kun tärinä saa kramppaaman niin vatsan kuin selänkin.

Olen kuluttanut paljon aikaa pohtien, onko tuo vatsan alueen leikkaus saanut endometrioosin jotenkin ärtymään ja tekemään kiinnikkeitä tuonne vatsaan ja vaikka mitä muita skenaarioita. Endometrioosi voi periytyä, eikä sen alkuperää tiedetä, joten tuskin minäkään omalle kohdalleni mitään järkevää tieteellistä näyttöä saan kasattua.

Vaikka endometrioosista ei pysty parantumaan, monille hoidon ja avun on tuonut hormoni- tai kipulääkitykset. Osa joutuu jopa tukeutumaan hedelmöityshoitoihin, jotta saisi mahdollisuuden omaan lapseen.

Itse olen tähdännyt siihen, että saisin kipuja ja turpoilua taltutettua ruokavaliolla, sillä tällä hetkellä en käytä mitään lääkitystä endometrioosia hidastamaan.

Sekavasta kirjoituksesta huolimatta koitan sanoa, että kuukautiskipuja ja niiden kokijaa ei pidä koskaan aliarvioida.

Vaikka sinulla, puolisollasi, äidilläsi tai tädilläsi sattuisi olemaan kivuttomat kuukautiset, se EI tarkoita sitä, että kaikilla muillakin näin olisi.

Kirjoittamani asiat perustuvat omiin kokemuksiini.