Heippa kaikille!

 

Pieni blogi hiljasuus on nyt ollut. Ollaan poitsun kanssa täällä minun kotisuomessa lapissa. 2 viikkoa olis tarkoitus täällä viettää aikaa. 🙂

 

täällä on näkyny monena iltana ihania revontulia.

 

 

Mutta mitäs mulle kuuluu nyt?

Edelleen olo on aika voimaton vaikka mieli onkin jo paljon parempi. Täällä tietyt asiat muistuttavat äidistä ja se saa olon ahdistuneeksi. Se ahdistus on oikeastikkin yksi kamalimmista. Tuntuu kuin koko elimistö olis jossakin tärinä tilassa. Sydän hakkaa ja oksettaa, mutta pidän kaiken sisällä jottei kukaan huomaisi heikkoja hetkiäni.

 

Täällä oleminen on ihanaa mutta myös todellista ”siedätyshoitoa” omalle psyykkeelle. Äidin haudalla en ole vielä käynyt, mutta ensiviikolla käyn sinne kynttilän viemässä.

 

Mutta muuten tarkoitus olisi ottaa ihan rauhassa ja kyläillä omien voimavarjojen mukaan.

Mutta siis hengissä ollaan ja kirjoitan ensiviikolla postauksen asiasta joka varmasti koskettaa monia.

 

Terveisin: Tanja 🙂