SIIDERIPISSIS

Alkoholi. Aine, joka on vaikuttanut elämääni moninaisemmilla tavoilla kuin sen kenties pitäisi noin keskimääräisesti vaikuttaa.

Äitini on nimittäin alkoholisti.

Tästä johtuen olen elänyt yhteensä 6 vuotta huostaanotettuna, ottanut aikuisen roolin haltuun jo alle 10 vuotiaana, sekä jatkanut jollain tapaa aikuisen roolissa aina tähän päivään asti. Aion muuten jatkaa edelleen, taitaa olla hieman myöhäistä enää taantua lapseksi kun täyttää pian jo 23?

Äitini alkoholismin myötä elämääni on kuulunut myös äidin humalaisia ja usein myös alkoholisoituneita ystäviä. Olen nähnyt ja kokenut aikuisten käyttäytyvän myötähäpeää herättävästi, loukkaavasti, fyysisesti satuttavasti ja kaikilla muilla tavoin epäsopivasti.

Isäni ei ole alkoholisti.

Isäkin kuitenkin tykkää rentoutua alkoholin voimin. On ruohonleikkuuolut, saunaolut, ruokaviini, työpäivänjälkeinen rentouttava konjakki, imurointiolut ja mitä näitä nyt on. Jokaikiseen isäni tekemään asiaan voi helposti liittää sen alkoholiannoksen ja tottakai tupakoinnin. Nuo ”Rauhansavut” jotka aiheuttavat paljon enemmän sotaa kuin rauhaa.

Isäni ajattelee olevansa normaali alkoholinkäyttäjä. Kaikki muutkin melko varmasti ajattelevat niin. Mutta jos alkoholin käytöllään aiheuttaa asian tiedostaen mielipahaa mm. omalle lapselleen, onko se silloin normaalia ja hyväksyttävää? Minusta ei, mutta eipä isä ole minulle niin isä ollut muutenkaan.

Olkoot sitten useina vapaapäivinään humalassa jo ennen puoltapäivää.

Olen aina tullut vanhempieni tärkeysjärjestyksessä vasta alkoholin jälkeen. Onhan edelleni mahtunut toki muutakin, mutta erityisesti rukoillessani vanhempiani vähentämään juomistaan olen vain joutunut hyväksymään etten minä kertakaikkiaan merkitse heille tarpeeksi.

 

13090445_10205223918152621_1947342415_n
Vappuviikonloppu ihan siideripissiksenä.

13115858_10205224253441003_1047056797_n

Olen myös joutunut tuntemattomien humalaisten miesten lääpittäväksi baareissa. Joutunut kuuntelemaan kaduilla ällöttäviä ja halventavia huuteluita vielä sanojensa jälkeen perään viheltäviltä humalaisilta miehiltä. Minua on tultu iskemään alkoholin voimalla. Pari kertaa tämä on toiminut, useimmiten ei.

Olen myös saanut nauraa humalaisille ystävilleni. Kenties tuntenut hieman myötähäpeääkin. Myötähäpeää ja huolta olen tuntenut usein varsinkin tuntemattomien, ylikännisten hortoilijoitten puolesta.

Silmäkulmaani on myös noussut kyynel vastaan kävelleen oikean ammattijuopon vuoksi. Mitä tämänkin ihmisen elämästä olisi voinut tulla jos hän olisi sen yhden kerran valinnut toisin? Onko hänellä perhe? Joku joka välittää?

Alkoholi on siis ehdottomasti tuonut elämääni enemmän pahaa kuin hyvää.

Ja silti minä juon sitä silloin tällöin itsekkin.

Koska alkoholi voi tuoda mukanaan myös hyvää.

Se voi tuoda mukanaan hauskoja juttuja. Vitsejä, joille ei varmasti hoksaisi nauraa selvinpäin. Se voi tuoda mukanaan rohkeutta mennä juttelemaan. Se voi tuoda mukanaan lämpöä, jos on kylmä. Se voi tuoda mukanaan ideoita, joita ei selvinpäin osaisi ajatellakkaan.

13153259_10205224271401452_1642625364_n

Kaikki tämä ja vielä enemmän, jos sitä alkoholia vain osaa juoda. Ymmärtää, milloin on juonut tarpeeksi. Ymmärtää hidastaa jos huomaa askeleen alkavan horjua, tai jos puheesta on enää vaikea saada selvää.

Ottaa vakavissaan, jos joku kehoittaa tosissaan juomaan vähän vähemmän.

Alkoholin ei pitäisi aiheuttaa vahinkoa kenellekkään. Ei sen juojalle, eikä sen juojan lähipiirille.

Krapula onkin sitten asia erikseen. Sekinhän on vahinkoa. Sen kanssa vain joutuu joskus valitettavasti elämään mikäli alkoholia tahtoo nauttia. Ehkä hyvä niin, ymmärtääpähän ainakin paremmin olla juomatta liian usein.

Krapulankin voi kuitenkin välttää, kun osaa juoda alkoholia oikein. Been there done that.

Tapajuojaa minusta tulee tuskin koskaan. Sellaista että rentoutuisin viinilasillisen ääressä. Joisin saunaoluen. Söisin pihvinikin hyvän viinin kanssa. Sukujuhliin saapuessani kilistelisin kuohuvalla.

Minä rentoudun paremmin CocaCola Zerolla. Valitsen mieluiten ruokajuomakseni veden tai maidon. Koska ne maistuu paremmalta. Juhliin saapuessani valitsen todellakin mieluummin sen lasten pommaclasillisen.

Olen kuitenkin myös siideripissis ihan hyvällä omallatunnolla aina silloin tällöin. Silloin kun siltä tuntuu.

Tiedän kuitenkin myös että kykenen elämään ja pitämään hauskaa ilman alkoholiakin. Kaikki alkoholia sopivasti juoneet ihmiset tietävät kuitenkin eron selvinpäin vietetyn illan ja pienesti humaltuneen version välillä.

Mielestäni on erittäin hyväksyttävää mikäli ihminen tahtoo kieltäytyä alkoholista ihan ehdottomasti ja kokonaan. Kuitenkaan tällaisella ihmisellä ei ole mielestäni minkäänlaista oikeutta tuomita alkoholia nauttivia ihmisiä millään lailla.

Ei voi tietää jos ei kokeile. Itse vannoin kieltäytyväni alkoholista täysin koko loppuelämäni ajan vielä muutamia vuosia sitten. Sitten ymmärsin ettei alkoholi ole se joka on pahasta, vain ihminen joka ei osaa käyttää alkoholia oikein.

Joskus minä tahdon humaltua. Ja sitten minä myös humallun. En ole vielä vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestäni. Olen ansainnut jo oman luottamukseni. Tiedän että osaan pitää huolta itsestäni myös juodessani. Tiedän etten juo liikaa.

En aio kuitenkaan koskaan humaltua alaikäisten sisarusteni nähden. Koen olevani edelleen jollain tapaa vastuussa heistä, vaikka he jo melkoisen isoja ovatkin. Tahdon että he pystyvät luottamaan minuun täysin ja tietävät minun olevan aina läsnä tarpeen tullen. Omana itsenäni.

En tahdo olla kuin äitini.

Tai isäni.

Vielä vink vinkkinä, käykäähän tykkäämässä blogini uudesta facebooksivusta allaolevan linkin kautta, löydät sieltä linkit kaikkiin uusiin blogiteksteihini kuin myös kenties lyhyempiä tilapäivitysmuotoisia tekstejä vielä tulevaisuudessa.

🙂

Pauliina

4 kommenttia

  1. Maija sanoo:

    Niinhän se on…viina on viisasten juomaa. Joillekin se ei vaan sovi ja silloin on parasta pistää korkki kiinni kokonaan. Surullista kuulla että elit lapsuutesi alkoholin varjossa. Onneksi olet itse omaksunut terveen suhtautumisen siihen. Välillä voi hyvin olla rennosti siideripissis. Mäkin oon, 52 weenä 😉

    • Pauliina sanoo:

      Tuota sanontaa minä mietin mutten saanut jostain syystä päähäni! voiko sanonta enää enemmän paikkaansa pitää.. 🙂 Ihana kuulla että meitä fiksuja siideripissiksiä on muitakin. 😉 😀

  2. Oona sanoo:

    Kiitos tästä tekstistä, hyvin kirjoitit vaikeasta asiasta. Kuningas alkoholi… Onneksi itse ajattelet tuolla tavalla!! Olet ihana!! <3

Kommentointi on suljettu.