Moni on kysellyt ihan tuolla yksityiselämän puolella että Miten sulla nykyään menee? 

Aina oon sanonu, että ihan hyvin siihen nähden mitä on ollut.

Mutta nyt voin sanoa että todellakaan ei mene hyvin.

Sähköt meni poikki, rahaa loppukuulle satanen. Tartun jo viinipulloon, että vedän perseet niin se helpottaa hetkeksi oloa.

Ei se helpota. Join lasillisen ja pullo lähti takaisin häpeäkaappiin.

Pitää vaan huutaa. Huutaa seinille. Huutaa metsään. Huutaa pelloille.

Lähtisin juoksemaan, mutta mun koiruus on potilaana nyt ja minä myös (avaudun näistäkin ehkä joskus myöhemmin. Lyhykäisyydessään: koiralle sattui onnettomuus ja minä painoin töitä liikaa ja käsi muistuttaa jälleen että ei olla enää samanlaisia kuin ennen ku oltiin pois paikaltaan :/)

Onneksi täällä korvessa ei oo muita.

Onneksi voi huutaa.

Itkupotkuraivarit.

…ja se auttaa oloa!

 

Milloin mä oon oikeesti kiivennyt sinne vuoren huipulle ja voin kattoo tätä kaikkea ylhäältä käsin voittajana?

Reilu kolme vuotta yhtä helvettiä. Milloin mä saan taas uudelleen itteni kasaan ja ennen kaikkea pärjään omillani?

Kirjoitan joskus enemmän. Nyt pitää selvittää tämä takkuinen elämäni taas.

Kiitos ja palataan! <3