Kesä lähenee ja vaaka ei ole yhteistyökykyinen. Ehkä senkin vuoksi etten käy vaa`alla. Olen itse kauhea paasaamaan muille kuinka joka ikinen kilo pitää kantaa ylpeydellä, kuinka joka ikinen sentti rakkaudella, kuinka jokaikinen arpi ja ryppy on vain merkki eletystä elämästä. Olen oikeasti sitä mieltä, se ei vain päde minuun 😀
Pääasiassa olen tyytyväinen itseeni ja olen oppinut arvostamaan vartaloani. Onhan se monet ylä- ja alamäet minun kanssa kulkenu. Mutta kuten varmaankin ainakin suurimmalla osalla naisista, on mullakin ne omat jutut jotka kaihertaa itsessäni.
On useita tv ohjelmia joissa laihdutetaan ja kuntoillaan. Joissa nähdään se upea kasvu ja muutos, mikä ihmisessä on meneillään, niin hyvine kuin huonoine puolineen. Mun unelma eikä tavoite ole enää laihtua, tahdon lihaksia. Mutta siinäpä sitä hommaa onki…
Ensinäkin mun pitää saada pois ajatus, että mitä pienempi vaakalukema sitä parempi. Mun pitää saada joku, joka repii mut aamuisin muuallekin kuin kahvinkeittimen viereen ja lenkille. Tykkään lenkkeillä mutta vatsalihas, selkälihas yms liikkeet jää helposti tekemättä koska noh, tekosyitä tekosyitä tekosyitä..Ei mulla ole aikaa, ei mulla ole mahdollisuutta eikä mulla ainakaan ole mitään mielenkiintoa jos kukaan ei käske, pakota, motivoi ja aliarvioi minua.
Ja sitten päästään hauskimpaan osioon, ruokaan. Mun pitää opetella syömään. Mun aamupala on kahvia, lounas on kahvia ja proteiinipatukka, sit ehkä iltasella jotain lämmintäki ruokaa 😀 Tiedän ettei ole terveellistä. Se on minun totuttu tapa. Josta pitäisi päästä eroon. Joskus taas syön ihan hyvin mutta aina se luisuu takaisin ns. tuttuun ja turvalliseen tapaan.
Kaikki tämä tuli mieleeni kun olen ollut lomailemassa ( lue; kolaamassa lunta ko hullu ) pohjoisessa vanhempieni luona lasten kanssa. Kaikesta lumen kolaamisesta ja lenkkeilystä lihakseni ovat arat ja kipeät… ja voi, että mie nautin! Olen tehnyt jotain. Tämä kipu on hyvästä.
Tästä kaikesta voimme päätellä, että tarvitsen PT:n joka oikeasti aamusin repii mut sängystä, joka koko ajan haastaa minua oman jaksamisen äärirajoille, ja taloudellisen tilanteen ottaen huomioon olis ilmainen 😀 Anyone?
mmmmjaaa..taijan jatkaa unelmointia 😉
Nyt lasten kanssa pulkkamäkeen!
xoxo Henu