Heippa! Olen ollut hyvin hiljaa blogin puolella, sillä väsymykseni on voimakasta. Uhmaikäinen taapero ja lujalla käyvä MS vievät veronsa. En ole jaksanut mitään ”ylimääräistä”.
Kaipaan kirjoittamista melkein jokaikinen päivä, mutta näillä parilla sormella se on niin vaikeaa, että on ollut parempi antaa olla.
Mitä mulle kuuluu? Ihan hyvää. Elämä on tasaista. Ms ei ole keksinyt uusia oireita ja arkeni on samanlaista. Olen karsinut arjestani kaiken muun paitsi kotihommat, lapsen & miehen kanssa olo, muun perheen tapaaminen ja tavoitteellinen treenaus.
Treenaan about 6x viikossa. 3h aerobista ja 3h lihastreeniä. Homma on juuri koventunut ja jatkossa olisi tavoite 4x salitreeni ja 4x aerobinen. Minä teen kovaa. Tavoitteeni ja unelmani ovat korkealla. Painoa en halua alas enää kun about 15kg mutta lihasta olisi tarkoitus tehdä hulluna. Haaveeni on omistaa joskus näkyvästi lihaksikas kroppa. Isot kädet, olkapäät, jalat ja peppu. Haluan näyttää sellaiselta mitä moni kammoaa.
Monet kummastelevat sitä miten mä pystyn tähän. Hoitaa koti ja lapsi (toki mieheni tekee yhtä paljon) ja syödä tiptop ja treenata näin hiton kovaa. Olen tiputtanut 60kg sairaana ja pienen lapsen äitinä, vain reilu vuodessa. Vuosi on ollut ihan kamala MS kannalta mutta tiedättekö mitä? Mä päätin haluta tämän muodonmuutoksen, mä todella halusin laihtua ja siksi mä oon valmis kaivamaan ajan ja voimat tähän ja tekemään kaiken mitä tämä vaatii.
Mun ruokavalio on nykyään täysin mun elämää. En dieettaa. Mä syön ja laihdun siinä samalla. Olen räätälöinyt syömiset niin että jää hyvä mieli eikä ole nälkäkään.
Mä en osaa vastata kysymykseen: miten hitossa sä teet ton noin vakavasti sairaana? – kuin niin, että tämmönen jäärä mä vaan oon. Tiedän mitä haluan ja teen hommia sen eteen.
Mua myös potkii eteenpäin se, että mun aika voi ehkä olla rajallinen. Voin menettää kaiken kyvyn toimia ja liikkua vain hetkessä. Mä elän siis hetkessä ja teen kaiken JUST NYT enkä ens maanantaina.
Kaikki on oikeesti mahdollista. Pitää löytää se oma juttu. Oma polku mitä kävellessä on hyvä olla ja hymyilyttää. Mehän ollaan täällä vain kerran. Jos sä tykkäät syödä suklaata niin syö. Jos sä nautit kävelystä ja inhoot juoksemista niin älä juokse. Jos sä rakastat viettää vapaa-ajan kattoen telkkaria niin katso. Tee niitä asioita joista tykkäät jokainen päivä. Elämä on valintoja. Jos sä haluat muuttua jollain elämän osa-alueella niin aloita muutos jo tänään. Koska sä voit.
Mä rakastan mun omaa elämää. Vaikka mulla on joka päivä täynnä tuskaisia oireita. Rakastan silti koska kaikki muut alueet mun elämässä on kunnossa. Ne on mulle mieleisiä.
Mä en koe olevani mitenkään erityisen vahva. Mä oon mä. Oon aina ollut jäärä ja määrätietonen, mutta MS sai mut tajuamaan että elämä on oikeesti just nyt tässä. Miksi olla naama nurinpäin, kun voi nostaa pään ja kattoa ympärilleen. Mun ympärillä on niin paljon miksi hymyillä ja siksi mä en sure. En mä sure sairauttani enää. Vuosi siinä varmaan meni että mä ns. Hyväksyin sen osaksi mua. Oon silti hyvä. Oon silti kykenevä tosi moneen.
Mulla on kaikki hyvin. 🙂
Wauu!!! Mä niin haluisin kanssa laihtua ja näyttää hyvältä. Mä vaan elän edelleen niin tän sairauden kanssa että en voi, en pysty koska ms…
Hei, ensinnäkin kiitos mahtavasta ja inspiroivasta blogistasi. Olet varmasti esikuva monelle muulle samassa tilassa oleville!! Mahtavaa!! Mietin myös ootko miettinyt koskaan fitline valmisteita? Tunnen yhden Ms tautia sairastavan ihmisen joka sai konkreettista apua tuotteista sekä oireisiin helpotusta. Kertoo ettei lihaskipuja ole niin paljoa sekä vireystilakin paljon parempi. 🙂
Jos haluat kuulla lisää niin voit laittaa mulle vaikka spostia!
Mukavaa keväänjatkoa!
Vau! Huikean työn oot tehnyt! Paljon tsemppiä vielä tulevaisuuteen, upea olet!
Hei Hanna! Tosi hienoa, että olet hankalassa elämäntilanteessa pystynyt tekemään elämäntaparemontin ja laihduttamaan noin uskomattoman määrän ylimääräisiä kiloja. Erilaisten paino- ja ruumiskuvaongelmien kanssa vuosia kamppaileena haluaisin kehottaa sinua myös hellimään itseäsi. Ehkä jonkun aerobisista liikunnoista voisi korvata hellivällä joogalla? Tai voisit käydä hieromassa. Suuren ylipainon taustalla on yleensä myös psyykkisiä syitä, ja noin suuri muutos elämässä sekä sairauden, että painon pudotuksen myötä on iso asia myös päälle käsitellä. Noin iso määrä rajua liikuntaa voi myös aiheuttaa stressitilan ja burniksen, jos ei anna kropan myös levätä. Ehdit kyllä muokata kroppaasi vaikka miten, mutta opettele myös rakastamaan sitä – juuri sellaisena kuin se kulloinkin on. Suosittelen tutustumaan Kaisa Jaakkolaan, jos et ole jo tutustunut – hän on mainio elämäntapaguru, jotka on käynyt molemmat ääripäät läpi. Älä pahastu neuvoista, tiedän vain kokemuksesta, että halu kontrolloida ja piiskata kroppaa ei johda kovin hyvin lopputuloksiin. Rakkaus kantaa pitemmälle. Lämpöä ja voimaa kevääseesi.
Oot upea ja ihana!!! <3 vau!!
Ihan mieletön likka olet! 🙂 luin tältä samalta istumalta kaikki tekstisi, ja tuntui mielettömän hyvältä että pystyin samaistumaan elämääsi. Olen myös 23 vuotias nainen, ja minulla diagnosoitiin myasthenia gravis 9/2015. Kyseinen sairaus aiheuttaa lihasten halvaantumista, kun tiedon kulku aivoista lihakseen estyy/vaikeutuu. Sitä ennen olin oireillut aina vain voimakkaammin neljän vuoden ajan, kunnes alkuvuodesta 2015 neliraajahalvaannuin. Näin kaiken kahtena, nieleminen ja hengittäminen oli todella vaikeaa ja ainutkaan tahdonalainen lihakseni ei toiminut kunnolla. En pystynyt juurikaan kävelemään ja kaatuilin paljon. Kaaduttuani en päässyt ylös ilman apua ja portaat oli niin pirun vaikeet kivuta. Ihan kaikki perusasiat leivän voitelemisesta housujen pukemiseen muuttuivat lähes mahdottomiksi, kunnes puoli vuotta myöhemmin eräs viisas lääkäri keksi mikä on vialla. Melkein koko puoli vuotta haettiin MS-tautia.
Nyt reilu puoli vuotta myöhemmin ja lääkityksen alaisena voin paremmin kuin vuosiin. Olen käynyt aika samanlaisen tunteiden vuoristoradan kuin sinäkin. Loppuvuonna 2014 isäni kuoli, joka ei kyllä ollenkaan helpottanut tunteideni hallintaa. Kaikesta sitä vaan selviää vaikka vuosi sitten en olisi kyllä uskonut. Lapsia minulla ei ole, mutta ehkäpä niitä joku päivä tätä menoa uskallan hankkia 😉
Kiitos kun olet noin avoin, ihana tietää etten ole aivan yksin tämmöisten asioiden kanssa. En nimittäin tunne ketään jolla olisi ruokavaivoja pahempaa 😀 Tsemppiä kevääseen, uskon että voit saavuttaa mitä vaan tuolla tahdonvoimalla!