Hitto kun on särkenyt niin kovin, etten ole päässyt aikaisemmin kertomaan näitä tajuttoman parhaita uutisia!

Olin menossa tiistaina tysabri-tiputukseen viikon myöhässä, koska flunssa. Neurologi halusi tutkia mut sitä ennen, koska hermokipuja oli kontroloitu vain puhelimitse. Noh, neurojen huoli heräsi mun voinnista joka oli monella tapaa romahtanut kuten tännekin kerroin.

Matkani kävi siis kiireellisiin magneettikuviin, sillä huoli oli että olisin saanut harvinaisen aivoinfektion nimeltä pml. Kuuluu tysabrin erittäin harvinaisiin sivuvaikutuksiin.

Pääsin heti samana päivänä kuviin. Seuraavana aamuna sain puhelun joka sai mut itkemään. Tälläkertaa ei surusta, vaan ilosta. Neurologi kertoi että pml-viittaavaa ei ole. Ja TYSABRI on jo tämän 3kk aikana rauhoittanut aivojen tilanteen täysin! Aktiivista plakkien tanssintaa ei ole näkyvissä. Oireet mistä nyt kärsin eivät meinaa pahenemisvaihetta, vaan nämä ovat ns. läpilyöntioireita.

Tysabri täytti siis kaikki toiveeni ja osoitti että tehoaa aggressiiviseen ms kakkiaiseen! En odottanut mitään enempää kun tämä. Tämä on niin paljon enemmän kun osaan edes tajuta! Soitin samana päivänä äidilleni itkien. Kerroin etten voi käsittää tätä, että minulle tulee hyviä uutisia. Että miten voi olla mahdollista että kaikkien epätoivon hetkien jälkeen tilanne on tämä. Heinäkuussa mut kuvattiin viimeksi ja tilanne aivoissa oli todella huono. Todella aktiivinen ja pahaenteinen.

Nyt on syyskuu ja kaikki kääntyy päälaelleen.

Voin sanoa että vaikka kipu rikkoo minua, niin kestän sitä henkisesti vähän paremmin. Sillä tiedän sen menevän vielä ohi, ja kipu ei tarkoita tautini pahenemista niin kriittisesti kun luultiin.

Voitte varmasti kuvitella kuinka paljon uusia ovia aukesi minulle. Uusia mahdollisuuksia.

Olen laihduttanut yli 40kg tänä vuonna ja 30kg vielä jäljellä. Haaveeni oli myös päästä treenaamaan lihasta näkyvämmäksi. Se ei näiden uutisten jälkeen ole mahdottomuus enää.

Ensi viikolla alkaa 2x viikossa vesijuoksu. Tutisen innosta. Kuntopyöräilyn lisäksi jotain uutta.

Mulla on vielä niin paljon koettavaa. Just nyt mun pimeään tuskaiseen huoneeseen pilkistää pieniä valonsäteitä. Just nyt mun poskilla ei valu kyyneleet.

Mä selviän.