Valokuvaus on aina ollut minulle rentoutustapa. Masennuksenkin keskellä olen onnistunut näkemään valoa siellä missä sitä ei ole linssin läpi. Maailma on kaunis kun katsoo sitä linssin läpi, oli olo omassa päässä millainen vain. Minun on helpompi antaa kuvien puhua puolestaan, joten tässä tälläinen kuvapainotteinen postaus. Kaikki kuvat olen ottanut masennukseni aikana.
Minka
Ihania kuvia! 🙂
Kiitos! 🙂
Mulle valokuvaus on intohimo, elämäntapa.
Rakastan sekä harrastan muitakin taiteiden muotoja, mutta valokuvaus on niistä rakkain, elämäni.
Nyt ahdistaa, kun voimavarat todella rajalliset, enkä kuvaamaan pääse kuin todella satunnaisesti.
Epäilen sekä minulla on epäilty kroonista uupumusoireyhtymässä.
Fyysisen jaksamisen romahdettua mielikin alkoi voimaan pahoin.
Erittäin pahoin.
Pahinta tässä on se, että tiedän tämän jatkuvan jopa loppuelämäni, jollei sairautta ja minua oteta vakavasti.
Tärkeintä on että jaksat taistella. Käy eri lääkäreillä niin kauan että sinut otetaan vakavasti. Joku aina ottaa. Hoitajat herkemmin kuin lääkärit ja hoitajat tietävät myös kuka lääkäreistä ottaa vakavimmin asiat. Itselläni kävi tuuri kun löysin hoitajan joka sai minut hoitoon nopeasti. Kaikilla ei ole niin, ja tiedän sen. Kirjoitan lähiaikoina postauksen hoitoon pääsemisen vaikeudesta, toivottavasti siitä on apua sinulle 🙂