Mikään ei riitä?

!! Huomautus !! Teksti sisältää suunnattoman tunnevyöryn, pahoittelen
Mulla on aikaa. Mä odotan. Minuutin, tunnin, ja yhä. Mutta kuinka kauan mun kuuluu odottaa? Odottaa että sä päätät? Että sä saat taas tehdä niinko susta tuntuu ja koska mä oon vaan mä, niin mä vaan teen niinko käsketään. Mä en halua että kaikki päätetään mun puolesta.

img_3393

Mä voin päätttää omista asioistani, tehdä itsekkäitä päätöksiä ja elää omaa elämääni. Liikkuu se sitten renkailla, neljällä jalalla tai kahdella!
Mä en osaa aina pitää puoliani, itseasiassa aika harvoin. Usein sanon vain tekeväni kaikkeni, jotta pystyn olemaan riittävä ja niin tein tälläkin kertaa. Annoin kävellä mun yli, koska olen tehnyt enemmän kuin jaksan ja kykenen.

img_3395
Joissain tilanteissa vaan kaikki minkä jaksaa ei riitä. Tässä tilanteessa mä en osaa sanoa riittikö se vai ei, mutta jos ei niin olen todella todella hukassa.

Mä käytin vuoden, todella rankan vuoden mun elämästä tehdäkseni kaiken, jotta mä riittäisin ja voisin olla yhtä hyvä (ja parempi) kuin kaikki muut vaihtoehdot. Mä halusin tehdä kaikkeni, mä tein kaikkeni. Silti on hankala yrittää olla enemmän kuin on silloin kun väsymys painaa ja yrittää ylisuorittaa miljoonaa asiaa. Kun yrittää hoitaa sairastamista, taloutta ja olla vielä paras mahdollinen itsensä niin voiko sitä olla ja tehdä enää enempää?

Tän vuoden aikana mä muutin pois kotoa, aloitin opiskelut, lopetin opiskelut ja muutin kotiin, muutin taas pois kotoa ja aloitin uudet opiskelut. Sitten lopetin ne opiskelut, suoriuduin kuntoutusjaksoista ja aloitin taas opiskelut. Sitten sain diagnoosin ja yritin saada taloutta ja sairaanhoitoa kuntoon. Kaikessa tässä rytäkässä menetin kaveripiirit kahteen kertaan ja kasasin uudet ja sitten menetin ne taas. Tähän olisi aika rankkaa vielä lisätä yksi suuri elämänmuutos, joten taidanpa ottaa yhteyttä taas nuorisopsykan hoitajaani.
Mä olen miljoonasti vakuuttanu itselleni etten kirjoittaisi tällaista tänne blogiin, mutta mä oon myös luvannu olla rehellinen tänne ja tällä hetkellä tää on tosi suuri asia mun elämässä.
Tällä viikolla ekaan fysioterapiaan tähän kuntoutustutkimukseen!

 

Yksi kommentti

  1. Susan sanoo:

    tuntuu pahalta siun puolesta. .. Mut voimia ! Ei tässä voi muuta toivoa kuin seepran voimia jotta pysyt kasassa…

Kommentointi on suljettu.