Tosiaan, mä en aatellu tänään valittaa. En ainakaan turhasta. Kello on nyt vasta kaksi, mutta mulle se on jo aamusta pitkä aika posiitivisena. Kun henkinen jaksaminen on ihan nollassa on vaikeaa pysyä positiivisena ja aina jaksaa ajatella kaikkea järkevästi, tänään mulla kuitenkin on tunne siitä, että jaksan ajatella positiivisesti ja järkevästi. Toki nyt heti sanon, että tämä fiilis jaksamisesta johtuu vain ihan jostain asiasta jota en tiedosta koska olen sitä mieltä, että jos joskus tuntuu ettei jaksa olla hyvällä mielellä tai ajatella positiivisesti niin joskus saa synkistellä, kunhan vaan muistaa että kaikki kyllä paranee, eikä elämä nyt pelkkää synkistelyä saa olla. Silti minusta jos on huono päivä niin silloin saa olla vähän huonompi päivä niin seurava on parempi. Tätä mieltä siis olen nykyään, ei edes puolta vuotta taaksepäin kun tällainen ajatusmalli ei olisi tullut mieleenikään. Nykyään osaan jo ajatella monia asioita vaikeita asioita toisin päin ja kääntää monet asiat itselleni hyviksi saatika kääntäisin ne itseäni vastaan. Se vaatii voimia ja jaksamista, mutta pakko myöntää, että on  silti paljon palkitsevampaa kun ajattelee jonkin asian maailmanlopun sijasta mahdollisuutena. Positiivisuus, uhka vai mahfollisuus? Sinä päätät!

Liian pitkään olen nähnyt itseni aina kokonaan vääränä, huonona, rumana, isona, erikoisena ja ties vaikka mitä. Se on osasyy miksi olen sairas, tottakai siinä alkaa masentaa jos ajattelee, ettei kukaan halua rakastaa, kiusataan ja ajattelee itse itsestäänkin niin väärin. Onhan myös selvää, ettei nuori tyttö sitä tajua, että pyöreät posket ja pitkät sormet olivat kaikkea muuta kun sitä, että olin liian ”iso”. Olin urheilullinen ja ainutlaatuinen nuori tyttö vailla hyvää itsetuntoa ja jota vähän vielä kiusattiinkin. En voi kiertää totuutta siitä, että nämä ovat osasyitä syömishäiriööni. Liian pitkään annoin muiden mielipiteiden määrittää minut kokonaan, kun eräs luokkalaiseni poika ysillä sanoi minua lihapullaksi niinsilloin ajattelin olevani juuri sitä. Määtrittelin itseni ja kehoni kokonaan mielipiteiden mukaan ja halusin sopia siihen muottiin. Huono itsetunto minulla on ollut aina vanhempieni erostabasti ja olen syyttänyt itseäni kaikesta, teen sitä edelleen, mutta olen pääsemässä siitä pois. Liian kauan olen antanut sairaan mieleni kertoa miltä näytän ja millainen olen, enäö en halua tehdö niin enkä teekään. Vaikka taistelu sairasta ja väärää ajattelutapaa vastaan on hirmuisen vaikea ja raskas taistella niin nykyään olen huomannut sen helpottavan mitä enemmän siihen pystyy! Olen itsekin niin yllättynyt miten väärin on voinut itsensä nähdä vaikkei sitä ole itse tajunnut, nyt sen tajuan. Hyvä esimerkki onkin vaikka se, että minulla on nyt samat shortsit kuin noin 3 vuotta sitten kun näin itseni isompana kuin koskaan, shortsit ovat hyvinkin mukavat ja kotaisat vaikka makasivatkin kolme vuotta kaapissa sinä aikana kun kidutin itseöäni ja syömishäiriön ja masennuksen takia näin itseni vielä suurempana vaikka olin kamalan sairas ja sairaan näköinen. Nyt näen itseni samoissa shortseissa ihan hyvän näköisenä eikä minua enää voisi vähempää kiinnostaa minkä kokoiset shortsit nämä ovat kun ne hyviltä näyttävät ja tuntuvat omasta mielestäni. Jotkut voivat nyt ajatella, ettei minun kuulu enää olla saman kokoinen kuin ennen sairautta kun olen jo vanhemoikin ja tiedän sen, ei minun kuulukaan vaan pääasia tässä on nyt se, että kuinka väärin olen itseni joskus nähnyt. Minulla onkin nytkin jo parempi itsetunto kuin varmaan ikinä ja silti se on vielä kehittämisen tarpeessa.

On ihanaa tajuta, että kaiken sen hyvän jonka syömishäiriö ja masennus minulta veivät niin on mahdollista saada takaisin ja kaiken sen luottamuken jonka menetin saan vielä takaisin. Vaikka jokainen päivä on edelleen vaikea ja jokaisena päivänä annan kaikkeni ja olen väsynyt niin silti tuntuu ihanalta tajuta, että minulla on kaikki avaimet terveeseen, posiitiviseen ja itselleni armolliseen elämään. Se miten jo nyt tulen itseni kanssa toimeen vaikken vielä ole terve niin on todella helpottavaa ja myönnän, että se on myös ihanaa nähdä itsensä ihan eri valossa kuin ennen. Enää minua ei saa vaa’alle tekemälläkään, sillä itse kyllä tiedän mikä minulle on parhaaksi ja kroppani kyllä tietää mihin painoon se hakeutuu voidakseen parhaiten. Vaikka tiedostan, etten ole vielä lähelläkään kokonaisvaltaista terveyttä niin nyt olen menossa sitä kohti enkä enää vain puhu asioista niin, että toivon niiden tapahtuvan vaan teen asioille jotain edistäkseeni niitä. On itsestä kiinni, miten asiat ottaa. Pantuminen, uhka vai mahdollisuus? Sinä päätät.

Enää minulla ei ole tarvetta sopeutua mihinkään tiettyyn muottiin tai esim bmi-taulukkoon, sillä minun ulkonäköni ei määritä enää minua ihmisenä, se että painoin xx kiloa vähemmän kuin ei tuonut minulle lisää kavereita tai hyväksyntää. Eikä ainakaan hyvää tai kaunista oloa, päinvastoin se teki minusta onnettomamman kuin edes tajusin, että ihminen voi olla. Voin paljon paremmin jo nyt ja nään itseni täysin toisin kuin ikinä ennen. Osaan kohdella itseäni armollisemmin ja tiedän, ettei kehoni ole mikään kone tai laskin, eivätkä ihmiset jotka haluavat minulle jotain pahaa ole minua ansainneet.

Omien ajatusten ja oman itsensä kanssa on vain välttämätöntä elää ja tulla toimeen voidakseen joten miksei tekisinsitä miellään ja antaisi armoa itselleen. Omat ajatuksen on pakko käydä läpi jotta ne voivat helpottaa, niiden läpiköymiseen voi pyytää apua ja saada sitä, niitä ei koskaan tule kätkeä sisälleen vaikka ne olisivat kuinka kamalia. Aina ei voi olla posiitivisia ajatuksia, mutta kun pahat ajatukset pääsevät pois niin voi parempia tulla tilalle. Sama kun huonot päivät ja hetket kestää ja yrittää ajatella ne mahdollisuuksina niin parempia on tulossa. Vielä muutoma kuukausi sitten en olisi ikinä sanonut näin, onneksi silloin pyysin apua ja sain sitä, muuten luultavasti en enäö olisi tässä kirjoittamassa siitä kuinka tyytyväinen olen, että voin ajatella ja positiivisemmin.

Ystäväni Sanni juuri vähän aikaa sitten sanoi minulle erittäin hyvin jotakuinkin näin: Pitäs aina muistaa kohdella itseään niinkuin parasta kaveriaan, kun itse kuitenkin on  elää itsessään koko elämänsä. Tää oli mun mielästä niin hyvin sanottu ja siksi halusinkin jakaa sen teillekin! Koitetaan kaikki olla positiivisella mielellä itsestämme ja kääntää uhkat mahdollisuuksiksi vaikka se tuntuisi kuinka haastavalta.

Taisin ihan karata aiheesta ja tästä tekstistä pitikin tulla toivottu my day-postaus😂 Näin siinä sitten kävikin ja nyt voisin jatkaa tätä sekavaa tekstiä ikuisuuksiin kun uusia asioita vain tulee koko ajan. Ehkä nyt kuitenkin jätän jotain seuraavaankin. Mahdollisimman hyvää ja aurinkoista päivää. Jos sulla on tänään sattunut huono päivä niin muista, että parempia on kyllä tulossa vaikkei siltä nyt tuntuisikaan!