Pari asiaa jotka mua mietityttää.

 

a5b9f2062799444ba13a39e883b2ded4

Nyt tulee sellaisia asioita joita todella monen voi olla todella vaikeita ymmärtää, että miksi ne tuntuvat vaikeilta ja mietityttävät. Mun päässä nämä asiat ja ajatukset saavat välillä todella suuren vallan ja niitä on vaikea käsitellä. Toisaalta nämä asiat ovat myös asioita jotka mietityttävät minua siksi, että haluan suojella itseäni jonkun asian tapahtumiselta. Ajattelin ihan listata näitä asioita, koska niin mulle itselle on helpoin niitä eritellä.

-”tajuaako kukaan enää mun masenmusta tai anoreksiaa kun näytän normaalilta?”  Tämä on asia jonka miettimistä en voi kiistää, pakko myöntää, että tämä asia mietityttää mua TODELLA paljon. Pakko kyllä sanoa, että ennen se oli sellaista pelkoa, että miltä tulen näyttämään toisin kuin nykyään se on sellaista, että miten muhun suhtaudutaan ja osaavatko ihmiset kuitenkin ymmärtää sairauden läsnäolon ja vakavuuden minussa. Vaikka en näytä luurangon laihalta niin minulla on silti syömishäiriö, laihuus on vai oire siitä. Masennus taas ei oikeastaan näy ulospäin, joskus on parempia päiviä ja joskus täyttä tuskaa. Tästä pitää minun itse itseänikin muistaa kun alkaa tuntumaan, ettei ole enää mitää ongelmaa.

 

”Millainen musta tulee kun en oo vaan tällänen sairas?”  Kun järjellä ahattelee, niin tää on ihan typerä ajatus, mutta tällänen vaan pyörii mielessä eikä sitä kiistääkään voi. Tosiasiahan on, että tulevaisuus on iso paikka ja minusta tulee mitä tulee, silti tulevaisuus näyttää kirkkaammalta kuin sairauden kuplassa eläminen. Toinen tosiasiahan on se, että ei kukaan voi tietää mitä kenestäkään tai mistään tarkalleen tulee vaan sen näkee sitten. Silti se pelottaa ja jännittää, ajatuksissa liikkuu joskus ettei kukaan tuu ikinä rakastamaan mua eikä musta tule ikinä yhtään mitään, tosin silloin tiedän mikä ottaa vallan minussa, no sairaushan se siellä.

”Mä oon ihan epäonnistunut syömishäiriöstä parantuva ku teen kaiken erilailla kun toiset!” Ömh.. tämäkin ajatus tuntuu tosi typerältä kun alkaa ajattelemaan terveellä mielellä, mutta sitten kun sairaalla alkaa ajatella niin eihän sille mitään mahda jos tällainen ajatus vain käy mielessä usein. Mun tyyli parantua ja ajatella asioita on ihan erilainen kuin kaikkien muiden, mua ihmetyttää miten joku voi luulla parantuvansa syömishäiriöstäkin vain ateriasuunnitelmalla ja kuntosallilla käymällä? Ei ei ei, oon niin eri mieltä, se millä parannutaan syömishäiriöstä on taistelutahto ja tahdonvoima. Noh, tää on mun mielipide ja välillä tuntuu, että munkin pitäs tehä niinkuin mua on neuvottu, mut oon todennut ja monen muunkin kanssa jutellut, että tahdolla tästä parannutaan eikä junnaamalla. Parantuminen ei ole niitä varten ketkä sitä tarvitsevat, vaan niitä varten ketkä sitä haluavat ja tekevät töitä sen eteen. 

”oon kateellinen kun muilla on hauskaa mut mun elämä on vaan selviytymistä” Tää on oikeesti paha! Joinakin päivinä tämä ajatus on niin kipeä ja inhottava, että tekisin mitä vaan tunteakseni jotain muuta. Tosin tämä asia on myös oikeasti vähän karu totuus, mun elämä vaan tällähetkellä on vähän päivästä toiseen selviytymistä ja kun muilla on kivaa tai hauskaa niin mulla on usein vain vähän vähemmän paha olla, tosin sekin on jo paljon eikä kaikkea voi saada kerralla, tämän asian eteen teen töitä koska tiedän, että se on mahdollista saavuttaa. Tosin tähänkin asiaan on poikkeuksia nykyään ja välillä jopa naurankin ja se ei todellakaan ole minulle itsestäänselvyys, sillä viimeiseen kahteen vuoteen en ollut nauranut enkä hymyillyt lainkaan, onhan se nykyäänkin välillä vaikeaa, mutta sentään mahdollista.

”en ansaitse olla nälkäinen” Tää on toinen aika paha ja vaikea. En vaan välillä tahdo päästä tästä mitenkään! Vaikka tiedän ettei tämä pidä mitenkään paikkansa kenenkään kohdalla tässä maailmassa niin miks mun kohdalla pitäisi? Mulle on vain jostain syystä jäänyt ateriasuunnitelma aikojen jälkeen mieleen, että mun maha pitäis tulla täyteen just siitä määrästä eikä enempää vois syödä tai nälkä ei saa olla. Ja kyllä, tiedän, kuulostaa tyhmältä mutta niin sitä vaan tulee ajateltua.

”ei musta nää et oon sairas” Jos en ihan ole väärässä niin tää on monella varmasti mielessä? Pakko vaan oppia hyväksymään se, ettei muut ymmärrä ja riittää, että itse tiedostaa olevansa sairas ja tajuaa hakea apua ja hoitaa itseään. Tätä hoen itselleni joka päivä ja yritän saada itseäni tajuamaan, että saira voi olla vaikka ei olisikaan pää irti tai jalka poikki.

”en mä voi tuntea näin, mä oon ihan hullu”  Jooo o, onkohan kukaan koskaan asettanut rajoja sille mitä ihminen saa tuntea ja mitä ei? Eipä taida olla. Välillä tuntuu, että ajatukset ja tunteet heittelee niin paljon, ettei edes pysy itse perässä. Toisella hetkellä voi tuntua kamalan pahalta ja minuuntin päästä oon taas ihan valmis tekemään mitä vaan ja kaikki on hyvin. Välillä tuntuu, että olen ihan ajatusteni vanki enkä pääse niistä eroon, mutta niinhän se kai vaan on, että ajatukset pitää ajatella  ja tunteet tuntea ennen kuin ne voi selvitä ja ne voivat helpottaa.

”Tuleeks musta ihan kaamee kun paranen” Tähän en osaa oikein antaa mitään kuvailua. Tää tunne on ihan kamala, tuntuu että kun paranen niin kaikki jättävät minut ja minusta tulee ihan hirveä ja kaikki vihaavat minua. Vaikka tiedän, ettei tämä pidä alkuunkaan paikkaansa, niin eihän tunteelle tai ajatukselle mitään voi. Nään sen nytkin jo itsekin, että muutun vain parempaan suuntaan ja minusta pidetään enemmän, mutta odotappas kun tulee se huono hetki niin silloin en kyllä sanoisi näin. Järjellä ajattelu toimii, mutta joskus on vain liian vaikea ajatella järjellä.

”Miten mä muka voin olla näin väsynyt” Noh, tottakai olen väsynyt kun olen monta vuotta kiduttanut ja kiusannut itseäni niin  on voimat ihan lopussa ja kun yrittää joka päivä kaikkensa ja tekee töitä itsensä kanssa 24 tuntia päivässä ja 7 päivää viikossa niin varmasti on väsynyt niin henkisesti kuin fyysisestikin. Mielestäni on kuitenkin enemmän kuin okei olla väsynyt vaikka ei olisi eväänsäkään päivä aikana hetkauttanut. On okei olla väsynyt vaikka koko päivän jos vain tuntuu siltä. On okei näyttää väsymyksensä ja levätä sen mukaisesti. Tätä mieltä olen kun ajattelen järjellä ja myös ymmärrän itseäni kun ajattelen järjellä, mutta taas kun tulee se huono hetki niin hohhoijjaa, silloin se ei olekaan näin yksiselitteistä.

 

Tässä olisi nyt muutoma asia joita ajattelen ja pohdin usein ja joista haluaisin päästä eroon tai muttaa ajattelutapaani. Näidenkin asioiden kanssa teen töitä joka ikinen päivä ja aina kun huono hetki tulee niin yritän kääntää ajatuksiani paremmiksi, se on rankkaa, mutta aina saan itseni kasattua uudelleen ja uudelleen. Kohti erilaista ajattelutapaa menen kokoajan, mikään ei vaan käy hetkessä. Ajattelin vielä jatkaa tätä listaa jossain vaiheessa kun taas tulee tällaisia asioita mieleen, mutta tässä nyt joitain poimintoja.

 

Hei heitäpä sinä siellä mulle idea mistä kirjoitan seuraavaksi ja sitten lähdet viettämään Mukavaa kesäiltaa.😊❤ Ainiin ja elämään niinkuin viimeistä kesäpäivää 😂 (se mainos on niin paha korvamato) 

Auringonlasku siikarannassa jossa oltiin yks yö telttailemassa.
Auringonlasku siikarannassa jossa oltiin yks yö telttailemassa.

a447d8d252a4b81a35c3b2472ca18fa3

 

10 kommenttia

  1. Vahala ritva sanoo:

    Oli kyllä hieno kirjoitus! Oot mun rakas tyttöni oot vahva ja rohkea joka päivä! Oon ylpeä sinusta aina!

    • noorakaroliina sanoo:

      Kiitos ideasta! Teenkin sen varmaankin huomenna kun suuntaamme helsinkiin!

  2. Viivi sanoo:

    Noi asiat mitä sie oot pohtinut on hyvin tuttuja mullekin, valitettavasti. En usein pysty muille näyttämään ulkoisesti kuinka paha olo mulla on, näytän iloiselta ja normaalilta, vaikka asia on ihan juuri toisin. Ja jotenkin tunnistan itsestäni myös tosi voimakkaasti tuon piirteen, että mieliala saattaa vaihdella hyvin paljon ihan päivänkin sisällä. On hetkiä kun olo on hyvä ja kyseenalaistan edes sairaudet, mutta sitten totuus aina nopeasti iskee vasten kasvoja, tavalla tai toisella. Mutta toivottavasti niitä hyviä hetkiä vaan tulisi koko ajan yhä enemmän, samaa toivon myös sulle 🙂

    • noorakaroliina sanoo:

      Totta! Ulospäin on niin eri ihminen mitä sisältä lainkaan onkaan. Toivotaan samaa sinne ja kiitos!❤

    • noorakaroliina sanoo:

      Kaikki kommentit luen ja asiallisiin myös vastaankin. Loukkaavat ja mielestäni tarpeettoman ilkeät kommentit olen päättänyt poistaa heti kun niitä silloin yhdessä vaiheessa tuli niin paljon.

  3. Henna-Riikka sanoo:

    Hei! Sun ajatukset on ihan samanlaisia ku mun! Oon itsekin sairastanut anoreksian ja matka kohti parantumista on edelleen käynnissä, vaikka pitkälle oonkin jo päässyt.
    Toivoisin, että kaikilta, jotka sairastavat tätä kamalaa ja raastavaa sairautta, löytyisi se pieni valo tunnelin päässä, joka saisi parantumishalun syttymään.

    • noorakaroliina sanoo:

      Helpottavaa kuulla, ettei ole ajatusten kanssa ihan yksin! Olen samaa mieltä kanssasi, taistelua valon löytäminen vaatii, mutta mahdollista se on! Paljon tsemppiä sinulle omaan taisteluusi!❤

Kommentointi on suljettu.