Eräs lukija pyysi minua tekemään päiväni kuvina postauksen, olin jo muutenkin suunnitellut sellaisen tekäväni jo aiemmin joten ajattelin sen nyt toteuttaa. Pahoittelen, että olen ollut hieman laiska kirjoittelemaan tänne, minulla on monta kiroitusta luonnoksissa puolivalmiina, mutta jotenkin maagisella tavalla ne aina jäävät sinne luonnoksiksi. Ajattelin niitä kyllä tässä kirjoitella, mutta tänäänkin on ollut kaikkea muuta tekemistä ja hieno ilmakin niin se kirjoittaminen taas jäi päivällä. Nyt kuitenkin istutin itseni tähän keittiön pöydän ääreen pullan, vanukkaan ja suklaan kanssa kirjoittemaan tätä tämän päivän päiväni kuvina kirjoitusta. Tosin kun julkaisen tämän niin tuskin enään tässä istuskelen, koska kuitenkin julkaisen tämän vasta illalla.

Jos nyt mennään asiaan niin voisin tässä aluksi vähän kertoa, että mitä mun päivään kuului, miten päivä sujui ja millä fiiliksillä olin. Pakko ihan ensin sanoa, että minulle jokainen päivä ei todellakaan ole itsestäänselvyys, jokainen päivä on ihan erilainen, joudun elämään päivä kerrallaan ja fiilikseni saattavat vaihdella päivän aikana kymmeniä kertoja. Aamulla herätessäni olen usein kuoleman väsynyt ja itseni saaminen aamupalalle on usein tuskaa, päivät menevät usein siten miten koen itselleni parhaaksi ja siten miten vähiten ahdistaa. Päivien ahdistus riippuu paljon myös viikonpäivästä ja siitä, olenko luvannut tehdä jotain tai onko pakko jaksaa muuta kuin vain jaksaa olla ja yrittää tulla itsensä ja ahdistuksensa kanssa toimeen, toiset päivät ovat helpompia ja toiset ovat todella vaikeita. Tänään eli lauantaina 9. heinäkuuta on ollut ihan perus lauantai päivä, ei ole ollut mitään erityisiä tekemisiä, eikä sovittuja menoja. Se kuinka paljon minua on ahdistanut tai masentanut onkin vähän vaikeampi asia selittää, tosiasia on, että minua ahdistaa vähän niinkuin koko ajan, on vapauttava tunne jos hetken on ahdistamatta, mutta se onkin vain todella harvoin. Ei tänään kuitenkaan ihan hirveä päivä fiilisten suhteen ole ollut, olen pystynyt käymään isän luona ja mummolassa ilman sen suurempia ongelmia, vaikka ne väsyttävätkin henkisesti masentunutta ihmistä paljon niin olen tyytyväinen, että nykyään pystyn jo näkemään ja juttelemaan ihmisten kanssa ilman suurta ahdistusta! Saattaa kuulostaa kummalliselta, mutta en ole tänään itkenykkään kuin kerran tai kaksi joka on minulle sinänsä aika vähän, ei sitä edes enää muista kun alkuvuodesta koko päivä saattoi mennä huutaessa, raivotessa ja itkiessä. Joskus tulee päiviä jolloin ei tarvitse lainkaan itkeä, mutta eipä tänäänkään nyt sen kummempaa ole tapatunut, nää on näitä, aina niistä selvitään ja ainakin mulle tulee vähän parempi fiilis kun on päästänyt pahan olon pois! Erityisen tyytyväinen tässä päivässä olen siitä, että jaksoin soittaa isälle ja käydä isän luona hakemassa skootterin, että pääsen taas kulkemaan. VAikka nämä asiat saattavat tuntua ”normaalille” ihmiselle ihan mitättömiltä, niin ovat ne minulle todella isoja kun vielä muutoma kuukausi taaksepäin tällaiset pienet asiat kuten jollekin soittaminen tuntuivat mahdottomilta asioilta, tai ainakin ne olivat itkun ja tuskan takana. Tietysti kaikki riippuu päivästä, joskus tuntuu vieläkin siltä, mutta edistystä huomaa kyllä ja oikeastaan siihen pitäisi enemmänkin kiinnittää huomiota ja kiittää siitä itseään. Syömisistä en aio se kummemmin puhua, koska syöminen menee omalla painollaan, enkä halua tänne mitään ruokapäiväkirjaa pitää. En myöskään halua, että syömisestäni alkaa kukaan mitään sanomaan tai vertailemaan sillä sitä minun luonteeni ei kestä. Ihan sillä ettei siitä tulisi sen kummempaa mietintöjä niin mainittakoon tässä, että tähän päivääni kuten jokaiseen päivään kuuluu kunnolla tavallista,  hyvää ja terveellistä ruokaa sekä herkkuja ja irtokarkkeja tai muita herkkuja silloin tai tällöin, niin on minulle paras eikä siitä tarvitse kenenkään nähdä vaivaa😊

 

Nyt kuviin! Laitan muutoman kuvan eiliseltä ja sitten tän päivän kuvat perään 🙂

Kaikki kuvat on otettu snapchat sovelluksella ja elämääni voi seurata myös siellä nimellä: nooorakaroliina (huomaa kolme ooo:ta)

LAUANTAI:

 

 

Tässä tän jälkeen mentiin saunaan, kävin vielä naapurissa katsomassa kissoja ja mainittakoon nyt sitten että sain pienen draamankin siinä aikaseksi kun olin jaksanut niin hyvin koko päivän niin kaikki purkautui siihen, että tunsin itseni arvottomaksi. Siitäkin selvittiin ja keräsin itseni tekemään iltapalaa, iltapalan söin katsellessani martinaa ja hengenpelastajia!

haluan vielä tarkentaa, että kuvat kertovat vain osan tekemisistäni eikä elämistäni pidä arvioida tai luokitella kuvien perusteella ja tämä päivä oli vain yksi monesta, joka päivä on erilanen.

Vielä mainitakseni siitä, kun itse selasin vielä nuo kuvat läpi niin mun päivä näyttää hyvinkin rennolta ja jotenkin huolettomalta, niinhän se normaalistakin varmaan näytää kovin simppeliltä mutta näin kun on masentunut ja ahdistunut, sekä syömishäiriökin nostelee päätään päivän mittaan niin ”simppelitkin” asiat tuottavat tuskaa ja niitä on vaikea jaksaa tehdä ja käsitellä. Tuntuu jotenkin tyhmältä kun väsyy etenkin henkisesti niin helposti, mutta tätä se nyt vaan on, aikansa kaikkea, eikö niin?

Ai päivä onkin vaihtunut jo sunnuntaille! Hyvää sunnuntaita!💞