Mä jaksoin tänä aamuna kävellä koirien kanssa kunnon lenkin! 25 minsaa käppäiltiin rauhallisesti katuja ja puistoja, koirat tykkäs, ja samoin minä. Oli ihana aurinkoisen lämmin ilma ja jaksoin kävellä.
Mulle tuli voinnissa pieni romahdus tuossa vähän yli viikko sitten. Siltä ajalta täällä on kuvaus mun aamustani. Mä ihmettelin että mikä nyt oikein on kun voimat ja energia hävisi ihan kokonaan ja kaikki tuntui todella raskaalta. Oli pakko ottaa takapakkia ja perua kaikki sovitut jutut ja vain levätä ja kerätä voimia.
Mä olen nyt puolitoista vuotta syönyt LDN-lääkettä, joka alkuoireiden jälkeen alkoi noin puolen vuoden päästä toimia siten, että mä jaksoin paremmin kuin ennen ja myös palauduin rasituksesta nopeammin, en tietenkään terveen tasolla, mutta paremmin kuin huonoimpina aikoina. Eli alkoi olla mahdollista tehdä muutakin kuin vain levätä ja toipua työviikosta. Jaksoin joitain iltamenoja ja retkiä ja tehdä paremmin töitä ja alkaa olla mukana yhdistyksessä. Ja vointi pysyi samana vuoden verran. Nyt tuli ensimmäinen kerta kun vointi meni alamäkeä, tuntuu kuin olisin pulkalla luistellut jäistä alamäkeä, niin hurjalta se tuntui.
Mä ensin luulin että se johtui siitä että kävin neljä kertaa kahden kilsan sauvakävelylenkeillä, yhteen lenkkiin meni noin puoli tuntia, joten en mennyt kovaa vauhtia. Jotenkin tuntui että hieman kohtuutonta tuollaisesta joutua sohvan pohjalle. Tajusin sitten jonkin ajan kuluttua että samoihin aikoihin yritin myös sokerilakkoa (musta tuntuu että mulla on pari kolme kiloa liikaa ja haluisin niistä eroon). Oivalsin sitten vihdoin että kun jätin sokerit pois, en korvannut niistä tullutta energiaa millään terveellisellä – eli kun energian saanti romahti ja lisäsin kuntoilua, niin tuo kombo ei sitten sopinutkaan mulle, vaan luulen että se voinnin huononeminen johtui siitä.
Kun jatkoin sokerin syöntiä, niin olo pikkuhiljaa koheni ja tänään se oli jo melko normaali. Enkä väsynyt niin paljoa työviikosta kuin edellisellä kerralla, jolloin meni nelisen päivää että olin edes hieman kasassa sen jälkeen. Nyt mä en ole enää vältettyt sokeria, mutta pitää kyllä jotenkin vähentää sitä ja yritää korvata jollain terveellisellä – ei noita löllöjä varmaan muuten saa tuosta vyötärönympäriltä pois. Mutta en kyllä uskalla enää jättää sitä kokonaan pois. Voi olla että kun keholla on ongelmia energiantuotannossa, niin sokeria jonkinverran tarvitaan. Iltaisinkin on paree syödä jotain suht makeaa, että jaksaa nukkua yön läpi. Siten ei tule aamupäänsärkyä ja aamut ovat hieman vähemmän tahmeita. Ihmeellisiä asioita. Lääkäri Olli Polo sanoikin että kaikki me olemme yksilöitä ja esim. suolavaroitukset eivät koske CFS-ihmisiä, sillä meidän kehot tarttevat suolaa vähän eri tavalla kuin muilla. Ja voi olla että myös sokeria, tai ainakin nopeaa energiaa.
Mutta onneksi tuo romahdus oli ohimenevä ja olo alkaa normalisoitua 🙂 Mä en vietä vappua, mutta hyvää ja lämmintä vappua teille ketkä sitä vietätte 🙂