Ahdistaa
Pelottaa
Masentaa
Itkettää
Väsyttää
En saa nukuttua
Lääkkeetkin on loppu
Koulun alusta on nyt parisen viikkoa. Pääsääntöisesti olen jaksanut käydä koulua ja opiskella. On kuitenkin selvää, että totuttelu koulumaailmaan vie aikaa. Onneksi olin fiksu ja tajusin ottaa tähän ensimmäiseen jaksoon vain kolme kurssia, jotka ovat suhteellisen helppoja. Tässä kun ei nyt ole jäljellä kuin pakollisia jämäkursseja. Pitäisi myös tehdä valinta kirjoitettavista aineista parin viikon sisään, jotta voin suunnitella opon kanssa kunnolla koko lukuvuoden.
Kepeistä olen vihdoin päässyt eroon. Kuntoutus on tällä hetkellä käynnissä ja edistystä tapahtuu kokoajan. Olen myös kuntoutusta ajatellen alkanut kävellä kouluun, koska matka on vain muutama kilometri, jos sitäkään. Totutteluahan se tottakai vaatii, kun yli kolmen kuukauden keppileikkien jälkeen voi taas yhtäkkiä kävellä.
Pelkooni liittyy tällä hetkellä vanha mörkö, syömishäiriö. Olen pitkästä aikaa alkanut olemaan yhteyksissä muutamaan tyttöön, joiden kanssa olin samaan aikaan syömishäiriö osastolla neljä vuotta sitten. Toisaalta on ihanaa olla yhteyksissä, mutta toisaalta keskustelemme vain pääasiassa syömisongelmista ja kouluahdistuksesta. Tämä aiheuttaa pelkoa, että palaan taas takaisin vanhaan. Siihen on myös valitettavasti näkynyt viitteitä. Kävelen joka päivä paljon ja syön vähän. Eilenkin söin vain bagelin ja kaksi leipää illalla. Jostain syystä on vaikea yrittää pitää kiinni ruokailurutiineista. Onneksi yksi näistä tytöistä keskustelee kanssani päivittäin näistä syömisongelmista, mutta samalla huomaan meidän molempien omalla kierolla tavallaan jopa tsemppaavan toista syömishäiriöiseen toimintaan. Mutta samalla kykenemme myös ymmärtämään toisiamme tavoilla, joilla muut eivät meitä ymmärrä. Kykenemme keskustelemaan avoimesti kaikesta tähän syömishäiriöön liittyvästä ja ahdistuksistamme liittyen tämän hetkisiin tilanteisiime.
Mutta onko se loppujen lopuksi hyvä vai huono asia, että olemme jälleen päivittäin yhteyksissä. Tuleeko se vaikuttamaan negatiivisesti tulevaisuuteeni, vai voinko saada tästä voimaa taisteluun tätä mörköä vastaan…
Valintoja – Valintoja
Olen valitettavasti joutunut tilanteeseen, jossa tämän hetkinen asunnon kanssani jakava ihminen (kutsutaan häntä vaikka henkilö X), on vaatinut minulta kohtuuttomuuksia. Minulla on ensimmäistä kertaa Helsingissä asuessani muutama ihminen (henkilöt A ja B), jotka haluavat oikeasti viettä kanssani paljon, valitettavasti henkilö X on sitä mieltä, että en saisi heidän kanssaan viettää aikaa. Viimeksi eilen henkilö X vaati, että minun on valittava hänen ja henkilöiden A ja B väliltä. Miten voisin tässä kohtaa edes ajatella valitsevani henkilön X? On mielestäni erittäin väärin yrittää kieltää joidenkin ihmisten kanssa ajan vietto vain, koska vietän heidän kanssaan paljon aikaa. Yleensä jos joku on käskenyt valita ihmisten välillä, niin käskevä osapuoli on saanut lähtöpassit. Tässä tilanteessa kyseinen valinta tuntuu pahalta. En haluaisi täysin hylätä ihmistä, joka on ollut suuressa roolissa elämässäni yli vuoden, mutta en myöskään halua päätyä tilanteeseen, jossa henkilö X saa täydellisen kontrollivallan elämästäni. Se on kuitenkin fakta, että joutuisin yhä uudelleen ja uudelleen tekemään valintoja ja hylkäämään ja heivaamaan ihmisiä elämästäni henkilö X:n takia.
Valinnassa tulee tottakai olemaan muutakin, sillä kun kerron henkilö X:lle päätökseni, tulee eteeni myös muutto pois. Onneksi henkilöt A ja B ovat lupautuneet auttamaan.
Siispä!
Kommuuni – kämppislife täältä tullaan!