Mun elämä on niin sekasin. En tiedä mitä haluan, minne mennä ja olen niin väsynyt etten edes tiedä mitä ajatella. Mielessä pyörii monen monta isoa asiaa mutta samalla oloni on tyhjä.

Kävin viime viikolla oman sairaanhoitajani luona. Puhuttiin siitä, miten minulla on mennyt ja loppujen lopuksi varattiinkin aika omalle lääkärilleni. Mieli on ollut sen verran maassa että pitää käydä lääkärin kassa puhumassa, mitä tehdä. Tapasin myös neuropsykologin, hänenkin mielestä tarvitsen nyt apua. Mutta onneksi sain myös hyviä uutisia: muistissa ei ollut mitää hälyyttävää! Aika toivottavasti parantaa. Ja tämä järkyttävä stressi ja elämä muutenkin pitäisi saada nyt kuriin.

Tiedän itsekkin, että tarvitsen jonkun ammattilaisen apua. Jonkun joka kuuntelee. Lääkkeisiin en halua koskea, haluan vain puhua. On myös oma vikani, että olen itseni tähän tilanteeseen päästänyt. Mielessä pyörii nyt vain liian monta asiaa. Onneksi tänään sain kuulla, että työsopimukseni tulee jatkumaan kesällä! Työmääräni vähenee, mutta työpaikka säilyy. Eli tämä käy minulle paremmin kuin hyvin! Mutta kaikkein isoin huoleni on nyt tilanne kotona ja huoli tulevasta. Epilepsia, uuden opettelu ja keväällä tapahtunut ”uudelleen herääminen” on vaikuttanut meillä kotona enemmän kuin olisin ikinä voinut uskoa. Kevään myötä mieleni on tosiaan ollut virkeämpi, kohtauksia ei ole tullut ja liikunnan myötä energiaa on enemmän. Silti monet huolet ovat jääneet vain oman pääni sisään, kun en ole halunnut muita murheillani vaivata. Onneksi ystäväni ovat huomanneet viime aikoina minussa tapahtuneen muutoksen ja ovat nyt tietoisia tilanteesta ja saan heiltä kaiken tuen. Olen kyllä niin kiitollinen siitä, miten mahtavia ihmisiä olen ympärilleni saanut! <3

Tässä pikainen katsaus siihen, missä nyt mennään! Elossa siis ollaan, mutta nyt energiaa ei ole oikein riittänyt kirjoittamiseen. Tällä viikolla haluan kertoa teille minulle todella tärkeästä asiasta tarkemmin, joten palataan! 🙂

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! 🙂

-Anniina