”I stopped telling myself that I’m lost. I’m not. I’m on a road with no destination. I’m just driving with hope that I’ll find a place that I like and I’ll stay there. I’m not lost, I’m on my way.” Pitää vain jaksaa uskoa parempaan huomiseen. -Anniina
Kirjoittajalta Anniina
Parikymppinen nuori nainen, joka opettelee elämää epilepsian kanssa. Kirjoittelen elämän iloista ja suruista sekä epilepsian vaikutuksesta minun elämääni.
Mutta kun ei jaksa.
Heräsin tänään 10.30. Nyt tuntia myöhemmin olen taas valmis menemään nukkumaan. Tätä tämä on jokainen päivä. Tällä hetkellä tilanne turhauttaa niin, että itken joka aamuista itkuani. Miten helvetissä tälläistä elämää jaksaa hautaan asti? Tai mitä elämää tämä ylipäätään on? Pätkissä pidetty kesäloma on helpottanut tilannetta kesällä. Ensimmäinen lomaviikko oli niin onnistunut, etten edes muista koska …
Raaka kilpailu opiskelupaikoista
Tänään on se monien odottama päivä koittanut kun koulut ovat julkistaneet pääsykokeiden tulokset. Aamusta asti puhelimeeni on satanut ystäviltä viestejä, osa on päässyt ja osa ei. Saatikka kun aukaisee Facebookin, siellä ei kylläkään paljon epäonnistumisista ilmoitella. Mutta mitäs minä teen? Tein syksyllä 2014 elämäni suurimman virheen ja hain Vaasaan sairaanhoitajaksi. Samaisena kesänä olin saanut kahdesti …
Syvä hiljaisuus
Mä olen lomalla. Ollut vain ihan hiljaa tekemättä yhtään mitään Lukenut kokonaisen kirjan Kuunnellut linnunlaulua Kävellut metsässä pitkän lenkin ilman musiikkia Hymyillyt ilman syytä Halannut rakkaita ihmisiä Istunut bussissa ja autossa monia tunteja Ajanut pyörällä Helsingin katuja pitkin juhannuksena, kun koko kaupunki oli rauhallinen Ihastellut merta ja ohikulkevia laivoja Nauttinut aamupalan ulkona auringon paistaessa Haaveillut …
40
Ihanaa maanantaita kaikille! 🙂 Minun maanantai on lähtenyt käyntiin vähän väsyneissä ja apeissa tunnelmissa. Viikonlopun aikana käydyt keskustelut ja juhlat herätti paljon tuntemuksia joten ajatukset ovat edelleen pintaa syvemmällä. Sen takia päätinkin tehdä tämän Oonan tekemän haasteen ja vastailla kysymyksiin. Tästä tuli mieleen ihan teinivuodet, kun IRC-Galleriassa tehtiin samantyyppisiä tekstejä!! 😀 1.Kuinka vanha olisit, jos …
22
Mä täytän huomenna 22! Hurjaa ajatella kuinka nopeasti vuosi on taas kulunut! Millanen mun vuosi oli 21-vuotiaana? IHAN HULLU! Mitä mulle sitten on oikein tapahtunut ja mitä hyvää olen oppinut? Isoin asia on varmasti diagnoosi epilepsiasta. Elämäni suurin unelma ja kova työ poliisikoulun eteen valui viemäristä alas. Lääkkeiden myötä väsymys otti vallan, elämänhalusta sai taistella …
Mikä kevät?
Mihin ihmeeseen tämä aika on oikein kadonnut? Tuntuu kuin vapusta olisi viikko mutta ensi viikolla onkin jo KESÄKUU!? Nyt kun oikein pysähdyn ajattelemaan, niin mun toukokuu on ollut aika kiva! Ollaan ystävien kanssa nautittu auringosta, illat ovat vierähtäneet yöhön ja naurua on riittänyt. Viimeiset pari viikkoa minua on kuitenkin vaivannut myös piinaavaa ”puolikunto”. Toisena päivänä …
I love you mom.
Äiti. Siihen liittyy niiiiin monta tunnetta ja muistoa. Äiti on mulle kiistatta rakkain ihminen maailmassa. <3 Lapsuuteni ei ollut helppo. Näin kuinka paskasti isäni kohteli äitiäni sekä minulle rakkaita velipuoliani, jotka ovat minulle äidin jälkeen tärkeimpiä ihmisiä maailmassa. Perheemme koki mielettömän määrän henkistä väkivaltaa, kenties myös fyysistä. Minulle isä oli kuitenkin rakas, ja olinkin lapsena …
Kun parisuhde sairastuu
Olen jo pitkään halunnut kertoa teille ajatuksista ja kokemuksista siitä, kuinka sairastumiseni on vaikuttanut parisuhteeseni. Viime aikoina olen kuitenkin miettinyt tätä asiaa vähän liikaakin, joten aiheeseen oli pakko ottaa hieman etäisyyttä. Olimme kerenneet asua yhdessä noin 1,5 kk kun sain kohtauksen lomallamme. Sen jälkeen diagnoosi tulikin nopeasti ja lääkkeet astui kuvioihin. Kepprahan väsytti silloin ja …
nohuhhuh!
Mun elämä on niin sekasin. En tiedä mitä haluan, minne mennä ja olen niin väsynyt etten edes tiedä mitä ajatella. Mielessä pyörii monen monta isoa asiaa mutta samalla oloni on tyhjä. Kävin viime viikolla oman sairaanhoitajani luona. Puhuttiin siitä, miten minulla on mennyt ja loppujen lopuksi varattiinkin aika omalle lääkärilleni. Mieli on ollut sen verran …