Mun epilepsia

Haluan kertoa teille mistä tämä kaikki alkoi.

1.6.2014 Oli tavallinen sunnuntai ja olin päivän töissä. Sen jälkeen menin ystäväni luo, jonka kanssa olin edellisenä iltanu nauttinut kolme siideriä. Reilun tunnin rupattelun jälkeen päätin lähteä kotiin. Olin päässyt kadulle, kun olin vain kävellyt päin seinää. Sen jälkeen olen ohikulkijan mukaan hieman kouristellut. Silloin sain todennäköisesti ensimmäisen tajuttomuus-kouristuskohtauksen. Ambulanssissa puhalsin yli promillen, vaikka viimeisestä alkoholiannoksesta oli yli 18 tuntia. Päivystyksessä kohautettiin olkapäitä ja kotiutettiin buranan kanssa, koska olin kuuelma vain niin kovassa humalassa. Lääkärin mukaan en myöskään tarvinnut sairaslomaa, jonka kävin sitten itse hakemassa seuraavana päivänä yksityiseltä lääkäriltä.

Syksyllä 2014 työterveyslääkärini määräsi minut EEG tutkimuksiin sekä pään mangeettikuviin, kun hänelle selvisi ettei päätäni ole tutkittu mitenkään kesän jälkeen. Keväällä 2015 kävin kokeissa ja toukokuussa 2015 neurologi sanoi että kaikki on kunnossa, eikä minulla ole mitään mikä viittaisi epilepsiaan.

21.7.2015 Olimme avopuolisoni kanssa lomalla Kreetalla. Päivä oli ollut aivan tavallinen: aamupala, uintia, ja auringonottoa sekä ihan tavallista rentoilua ja hyvää ruokaa. Illalla otin lasin viiniä josta kerkesin juoda puolet samalla kun pelasimme korttia. Yhtäkkiä en enää muistanut ollenkaan pelin sääntöjä ja sanoinkin että tulipas ihan aivokatkos. Sen jälkeen olen alkanut tuijotella kattoon ja pian valunut tuolilta symmetrisesti kouristellen. Kohtaus kesti noin 1,5 min. Onneksi avopuolisoni kerkesi ottaa minusta kiinni ennen kuin iskin pääni laatoitukselle. Oli onni matkassa myös senkin suhteen, että samaan aikaan hotellille oli tullut lääkäri tutkimaan toista ihmistä. Tämä lääkäri oli alkanut tutkia minua heti ja ensimmäiset omat muistikuvani ovatkin siinä kun lääkäri katsoi minua enkä ymmärtänyt häneen puheestaan mitään enkä kyllä yhtään mistään muustakaan. 😀  Menimme ambulanssilla sairaalaan ja he olisivat halunneet tutkia minua siellä, mutta halusin silloin vain pois sieltä ja pian olimmekin jo taksissa matkalla takaisin hotellille. Loppu loman aikana en saanut uida, joten lastenallas tuli hyvinkin tutuksi. 😀

28.7.2015 Oli maanantai ja olimme juuri viikonloppuna kotiutuneet matkalta. Menin lääkäriin joka tietysti määräsi minut välittömästi jatkotutkimuksiin sekä ajokieltoon. Tästä meni parisen viikkoa, kun olin jo käynyt uudelleen EEG:ssä. Tällä kertaa se oli kuitenkin uni-EEG, eli valvoin 24h ennen kokeeseen menoa.

Tässä välissä haluan vähän selventää mikä on EEG jos se ei ole teille kaikille tuttu. Kokeessa päähän kiinnitetään elektrodeja myssyn avulla. Lisäksi päähän laitetaan jotakin geeliä joka ilmeisesti parantaa tulosta. Kun minun päässäni oli kasa johtoja ja olin pitkällään, minun piti hyperventiloida 3min sekä edessäni välkyteltiin valoja. Sen jälkeen vain olin ja molemmilla kerroilla nukahdin. 😀

Elokuussa 2015 sain kirjeen jossa oli aika neurologin vastaanotolle vasta lokakuulle. Soitin syyskuun alussa ja koitin saada aikaani aikaistettua. Samalla kysyin puhelimessa, että voinko tehdä päätelmän ettei minulla ole hätää. Sain vastauksen, että eikö minulle ole kerrottu kokeen tuloksia. Ei tosiaan kukaan ollut kertonut. Oletin, että heillä on velvollisuus ilmoittaa jos jotakin ilmoitettavaa ja kiireellistä olisi. Lopuksi minua neuvottiin vain tulemaan paikalle lokakuussa kuten kirjeessä oli ilmoitettu. Meni muutama päivä, kun puhelimeni soi. Minua pyydettiin tulemaan neurologin luo mahdollisimman nopeasti, koska jonoja piti kuuelma purkaa. Tässä alkoi vähän epäilyttämään, mutta uskoin silti sen valkoisen valheen jonka silloin kuulin.

Menin neurologin luo 10.9.2015 jossai aluksi minulta kyseltiin paljon kysymksia sekä tehtiin perus testejä: osunko silmät kiinni sormella nenään yms. Sitten sain kuulla koko loppu elämäni mullistavan tiedon. Siinä häin vain sanoi, että EEG tuloksissani oli jotain poikkeavuuksia. Hän vain tokaisi, että minulla on epilepsia. Itkin. Itkin niin paljon että en meinannut saada henkeä. Lääkäri oli vasta erikoistumassa neurologiksi, joten hänen piti kutsua ylilääkäri paikalle jotta voimme keskustella lääkkeistä. Menin käytävään odottamaan ylilääkäriä. Kerroin avopuolisolleni uutiset enkä edes muista mitä hän sanoi. Siinä sitten minulle kerrottiin mitä kokeissa oli havaittu ja voitte vain kuvitella jäikö minulle mieleeni yhtäkään sanaa. Ei sitten ensimmäistäkään. 😀 Tulimme kuitenkin siihen lopputulokseen että minulle kokeillaan Keppraa ja aloitus annostunus oli 500mg aamuin sekä illoin.

Siitä tämä kaikki siis alkoi. Näin monen mutkan kautta minun piti mennä, jotta sain diagnoosin nuoruusiän myokloniseen epilepsiaan. Mutta vielä on teille monen monta käännettä vielä kerrottavana, mutta ne saakoon odottaa seuraavaan kertaan!