Tarvitsetko sinä apua?

Törmäsin eilen Facebookissa tekstiin, joka pisti kyllä miettimään. Tekstissä ensihoitajat halusivat kiitellä ohikulkijoita, kun he olivat auttaneet tuntematonta kauppakeskuksessa ja soittaneet hänelle ambulanssin. SIIS MITÄ?? Ilmeisesti nykyään ei ole enää tapana auttaa tuntematonta.

Olen ollut hieman yllättynyt siitä, kuinka vähän ihmiset tietävät epilepsiasta. Harva on oikeasti tiennyt, kuinka minua voisi auttaa. Pakko kyllä myöntää, että tämä oli itsellenikin täysin vieras sairaus. Jos olisin joskus ollu paikalla toisen saadessa kohtauksen, olisin varmasti osannut vain soittaa hätänumeroon. Sekin on tietysti tärkeää, mutta on myös muita keinoja joilla kohtauksen saanutta voidaan auttaa välittömästi.

Tavallisimpia epilepsiakohtauksia on tajuttomuuskouristuskohtaus (huh, mikä sanahirviö :D) ja tajunnanhämärtymiskohtaus. Kohtaus on aivojen sähköisen toiminnan ohimenevä häiriö. Se missä kohtaus tapahtuu ja mihin se laajenee, vaikuttaa siihen millaisen kohtauksen ihminen saa. Yleensä kohtaukset kestävät muutaman minuutin ja menevät itsestään ohi. Halusinkin nyt vähän kertoa teille kaikille, kuinka te voitte auttaa epileptikkoa.

IMG_9737
Käytin tekstin kirjoittamisen tukena tätä epilepsialiiton ohjeistusta.

Itse olen saanut tajuttomuuskouristuskohtauksia. Silloin minulta menee taju, yleensä kaadun ja jäykistyn. Sen jälkeen tulee kouristavia liikkeitä. Samassa rytäkässä kieli jää usein hampaiden väliin ja suusta tulee vaahtoa sekä verta. Kohtaus kestää yleensä 1-2min. Mitä sinun tulee tehdä:

  • Pysy rauhallisena.
  • Älä yritä estää kouristelua, mutta pyri suojaamaan päätä. Jos mahdollista, laita pehmuste pään alle.
  • Älä laita mitään suuhun. Se haikeuttaa hengitystä ja voi estää vaahdon ja veren valumisen pois suusta.
  • Kun kouristelu loppuu, käännä kylkiasentoon jotta hengitystiet pysyvät avoimina. Varmista samalla että ilmavirta tuntuu.
  • Jos kohtaus kestää yli 5min tai uusii ennen kuin on ehtinyt toipua edellisestä, soita hätäkeskukseen.
  • Kohtauksen jälkeen seuraa useasti jälkiuni, josta kohtauksen saanut on herätettävissä. Varmista että hän vastaa kysymyksiin ja tietää missä on sekä minne on menossa ennen kuin jätät hänet.

Itse olen jälkiunen jälkeisessä jälkitilassa hyvin sekava. Vaikutan humalaiselta ja puhuminen on minulle vaikeaa. Joten jos ette ole varmoja miten toimia tai menette paniikkiin jos näätte jonkun saavan kohtauksen, soittakaa hätäkeskukseen! He kyllä kertovat mitä tehdä, jos nämä ohjeet ei jäänyt mieleen. 😉 Paikalla olevan olisi myös hyvä koittaa arvioida kohtauksen kesto sekä huomioida mitkä osat kehosta kouristavat. Tämä voi auttaa paljon epileptikkoa sekä lääkäreitä selvittämään missä kohtaa aivoja hänellä on sähköisiä häiriöitä.

Olen myös saanut tajunnanhämärtymiskohtauksia. Silloin vaikutan sekavalta. Itse yleensä jään vain tuijottamaan yhteen kohtaan. Kuulen puhetta ympärilläni, mutta en pysty reagoimaan siihen mitenkään. Osa taas saattaa toistaa jotakin mekaanista toimintaa, kuten kävellä ilma päämäärää, nyppiä vaatteita tai maiskutella. Yleensä ihminen ei sillä hetkellä pysty vastaamaan kysymyksiin. (Tätä ei pidä nyt sekottaa siihen kun jokainen välillä uppoutuu omiin ajatuksiinsa!!) Mitä sinun tulee tehdä:

  • Pysy ihmisen lähellä
  • Älä koita estää liikeettä, koska niitä useasti vastustetaan. Koita kuitenkin ohjailla kohtauksen saanutta niin, ettei hän vahingoita itseään tai muita
  • Jos kohtaus estää yli 5min, soita hätäkeskukseen. Yleensä kohtaus kestää 1-2min.
  • Kun kohtaus on mennyt ohi, varmista että ihminen vastaa selkeästi kysymyksiin sekä ymmärtää missä on ja minne on menossa. Vasta sen jälkeen voit jättää hänet.

Kaikkein tärkeintä tässäkin on vain muistaa numero 112. Sieltä ne ammattilaiset meitä auttelee. 🙂

Jos näkee jonkun kadulla makaamassa, niin eikö olisi ihan suotavaa pysähtyä ja varmistaa että kaikki on okei? Tai soittaa edes hätäkeskukseen? Eikä pitäisi antaa ulkonäön hämätä, sillä myös laitapuolen kulkija tarvitsee apua. Se millaista apua, ei ole teidän murheenne vaan poliisit/ensihoitajat miettivät sen. Kuka tahansa meistä voi saada esimerkiksi epilepsiakohtauksen ja vahingoittaa itseään pahasti. Varsinkin epilepsiakohtauksen aikan, ihminen ei voi mitenkään itse hallita tilannetta. Siksi siihen on tärkeää puuttua välittömästi. Enkä halua nyt puhua vaan epilepsiasta, vaan yleisesti jokaisesta sairaudesta jonka takia ihminen tarvitsee välittömästi apua. Vai etkö sinä haluaisi apua kun sinulla on hätä?

Kertokaa ihmeessä tarinoitanne joissa olette saaneet apua tai olette antaneet apua! 🙂

-Anniina

6 kommenttia

  1. Jenni sanoo:

    Mä itse olen tosi avulias ihminen ja olen usein auttamassa niin tuttua kuin tuntematonta, milloin missäkin tilanteessa. Mutta on ikävää ettei ihmiset nykyään auta vaikka se kuuluu velvollisuuksiin lainkin osalta, itse joudun usein tilanteisiin joissa kaipaisin apua ja sen näkee mutta vastaan saa vain mulkaisuja.. On ihanaa että levität tietoutta epilepsiasta ja varsinkin miten voi auttaa!:’)

    • Anniina sanoo:

      On kyllä jännä ajatella, ettei ihmiset uskalla auttaa. Ikävä kuulla, ettet sinäkään saa aina apua. :/ Kivaa viikonloppua sinulle Jenni! 🙂

  2. Minka sanoo:

    Mullakin on epilepsia ja se on totta et siitä tiedetään tosi vähän. Mä oon sairastanu sitä jo vauvasta joten se ei oo koskaan ollut mulle varsinaisesti uusi juttu (vaikka loppuikin moneksi vuodeksi yhdessä vaiheessa ja alkoi taas uudelleen), niin musta on tosi mielenkiintosta lukea ihmisen ajatuksia jolle se oikeasti on uusi ja ihmeellinen ja iso asia. Ja mahtavaa että teit tälläisen tietous postauksen 🙂

    • Anniina sanoo:

      On itse outoa asettua sinun asemaasi, kun tämä on aina ollut osa sinun elämääsi. Mutta kyllähän tämän kanssa oppii elämää, tulee se milloin tahansa. 🙂

  3. Sara Elfvengren sanoo:

    Hei taas! Muistin taas pitkästä aikaa tulla lukemaan blogiasi ja olitkin postannut usean hyvän postauksen. Minulla heräsikin kysymys: onko sinulle ikinä tullut mitään fyysisiä ’vammoja’ tmv. kouristuskohtauksien takia? Itse olen murtanut usein varpaita ja vartalon toinen sivu on ollut pari kertaa vereslihalla kohtauksen jälkeen.

    • Anniina sanoo:

      Ihanaa että eksyit tänne uudestaankin!:) On tullut vammoja vaikka kuinka paljon. Tosin mitään ei ole onneksi vielä murtunut(nyt sormet ristiin)! Ainahan niitä mustelmia on tullut, pari kertaa aivotärähdys ja sit tietysti kieli on aina ihan palasina ja kipeänä. Pari kertaa olen pääni iskenyt niin että ollut kipeät kohdat ja kerran otsa oli vereslihalla. Ja lisäksi pari kertaa naama on punoittanut pari päivää pahemmin, kun olen kouristaessa purrut hampaita yhteen(kieli tietysti siinä välissä) ja pintaverisuonia on katkennut. Mutta se tosiaan on vain kosmeettinen asia. Saanko udella, kuinka usein sinä saat kohtauksia? :/

Kommentointi on suljettu.