Aamu alkaa A:lla.

IMG_20170504_084754Aamu tosiaan alkaa A:lla, samoin kuin aamupala, joka tänään oli mansikka-kaurasmoothie ja se tärkein, Alku.  Ja tässä on itselle uuden Alku, nimittäin uuden blogin alku. Jees, eli tästä se pikkuhiljaa lähtee ja starttaa. Jo kauan suunnitteilla ja ajatuksissa muhinut blogi, sai nyt tuulta siipien alle ja pienin jätinaskelin tekee tuloaan.

Heti kättelyyn sairaushistoriastani pintariipaisuna ja paluu 9-vuoden taakse. Kaikki lähti häntäluusta. Alkoi vaivata istuessa, ja siihen aikaan toimistotyötä tekevänä tuli istuttua paljon. Huomattiin, että häntäluu oli kääntynyt 90asteen kulmaan sisällepäin.
Lääkäri olisi sen heti leikannut, mutta siinä samassa oli inttiin lähtö, joten päädyttiin kortisonipiikkiin. Helpotti hetken, kunnes palasi. (hypätään hieman eteenpäin….)
Vaiva tosiaan jatkui, otin jälleen yhteyttä hoitavaan lääkäriini. Otettiin lääkkeet käyttöön, ei suurempaa apua. Tässä välissä tuli ensimmäinen raskaus, joka oli aivan ihana. Kivut täysin poissa koko odotusajan, mutta palasivat samantien kun lantio palautui. Häntäluu leikattiin lopulta ensimmäisen kerran keväällä 2010, esikoisen ollessa 5kk ikäinen. Ei todellakaan helppoa toipumista vauvan kanssa, mutta ei siitä sen enempää.
Oireet olivat jonkin aikaa pois, kunnes vaiva jälleen alkoi. Tällä kertaa tuntui kuin olisi istunut neulan päällä. Lääkkeitä taas laajaskaala kokeiluun, oli kipupolia, fysioterapiaa jne. Ei apua.
Todettiin, että täytyy poistaa luun tynkä, jäänyt teräväksi piikiksi, jonka päällä istun. Sovittiin leikkausaika helmikuulle 2012, mutta matkaan tuli pieni mutta vatsassa, olin raskaana.
Päädyttiin kuitenkin leikkaamaan, kunhan ensin rv12 oli täyttynyt. Ja todellakin leikkaus suoritettiin. Kaikki meni hyvin.
Kivut olivat taas koko raskauden pois. Mutta palasivat kovina taas heti lantionpalautumisen jälkeen.
Tässä kohtaa astui kuvioihin mysteeri, mysteeri jota ei ole vieläkään ratkaistu.
Laajat lääkekokeilut, lopulta oltiin jo kipulaastarissa. Mistään ei apua, pelkästään kovia sivuoireita. Määriä, annoksia, valmisteita, kaikkia kokeiltiin, muokattiin, vaihdeltiin, ei apua. Lopulta lääkärin kanssa päätettiin 3-vuotta sitten, että lääkkeidenkäyttö oli tässä, helpottava päätös.
Fysioterapiaa oli jälleen useita kertoja, sieltä TENS-laite käyttöön, akupunktiota, jumppaa jne ilman helpotusta. Omakustanteinen kiropraktikko sarjahoito kokeiltu, ei apua.
Viimeisin kokeilu oli kipupumppuhoidot, jotka toteutettiin sairaalassa 5pv osastohoitoina. Epiduraalitilaan laitettiin letku, josta pumpattiin puudutusainetta. Tavoite oli, että kivutontila olisi jäänyt pumpun poistettua päälle, näin ei kuitenkaan tapahtunut. Näitä hoitoja tehtiin vuoden aikana 14. Vaikka niistä ei saanut apua, kun sairaalassaoloajaksi, sekin oli iso juttu. Sai nukkua yöt kivutta, oltua päivät kivutta, huomasi miten mielikin relasi ja leukaluut rentoutui. Nämäkin lopetettiin, kun lopulta ei enää saavutettu kivutontatilaa, vaikka määrää nostettiin.
Huhtikuussa 2016 oli viimeinen hoitokerta, ja siitä jäi matkaan myös kyynärsauvat. Niillä on siis vuosi talsittu enemmän ja vähemmän.

Mihinkö ja miten sattuu? Ristiluuni on puolikkaan nyrkinkokoinen ulkoneva möykky, joka kipeytyy istuessa, maatessa, seistessä, kyykkiessä, kävellessä. Ristiluun lisäksi koko lanneranka on kuin tulessa, vihloo, juilii polttaa, puristaa, tuntuu kuin jalat pettäisivät alta. Seistessä ja kävellessä juuri näiden oireiden takia käytän kyynärsauvoja, paitsi kotona ollessa. Kipu on päällä 24/7, ilman hetkenkään taukoa.
Selän lisäksi mukaan on tullut oudot hermostokivut käsiin. Puutuneisuus, turvotukset, ranteet eivät kestä painoa. Ja nämä ei johdu kepeistä. Eikä siinä vielä kaikki, niskakivut, jalkakivut…

Monesti on kuvattu, reuma poissuljettu, ENMG-tutkimukset tehty, kuntoutukset käyty jne.
Vielä kuvataan, tällä viikolla oli jo lannerangan TT-kuvat ja huomenna magneetti. Jos ei näistäkään mitään löydy, aletaan tehdä suunnitelma B:tä. Mutta siitä lisää, jos sen aika tulee.

Huh, tulipas paljon tekstiä, ja varmasti jotain jäi puuttumaan, mutta lähdetään tällä liikkeelle ja lisäillään matkanvarrella kun tulee mieleen 😀

Ei muuta kun tervetuloa matkaan!