Kipunsa vankina

IMG_20170510_175853Joskus tuntuu, että sitä olisi sairautensa ja kipunsa vankina. Toisinaan se estää tekemästä asioita, joita haluaisi tehdä tai ainakin hankaloittaa niiden tekemistä.
Olen koittanut elää mahdollisimman normaalia elämää kivun tuomin rajoittein ja usein teen ja toimin, vaikka tiedän sen tekevän enemmän kipua. Varsinkin jos kyseessä on mielekäs tekeminen tai meneminen. En anna kivulle valtaa, näytän sille että se olen minä joka määrää tahdin.
Eilen oli tällainen tilanne. Pääsin tutustumaan Turussa sijaitsevaan 2007 suljettuun Kakolan vankilaan. Olen siellä vieraillut vuonna 2008, heti ensimmäisenä kesänä, kun yleisökierrokset aloitettiin. Nyt on viime hetken tilaisuuksia käydä haistelemassa vankilan tunnelmia, ennen sen sulkemista ja massiivisia remontteja.
Tiesin jo mennessä, että rappuja ja liikkumista on paljon. Kierroksessa sanotaankin, että tämä kannattaa ottaa huomioon. Lähtiessä jo tiesin, että loppuilta ja yö, seuraava päiväkin on luultavasti normaalia kipua tuskaisempaa, niinhän se olikin. Mutta ei takerruta siihen sen enempää, koska tilanteelle ei mitään mahda ja elääkkin täytyy!

IMG_20170510_191752Kun terveeltä riistetään terveys, voi tuntua kun joutuisi vankilaan. Ei tiedä mikä on tuomio, kuinka pitkä, pääseekö sairaudesta koskaan vapauteen.
Samat fiilikset varmasti on ollut niillä, jotka täällä jykevässä Kakolassa ovat istuneet. He tosin usein tiesivät syyn, miksi ovat sinne päätyneet. Sairaudesta ei aina tiedä mistä se johtuu tai mistä se on tullut.
Vangeilta vietiin vapaus. Myös sairailta saattaa lähteä vapaus normaaliin elämään. Vapaus ja kyky tehdä sitä mitä haluaa, mahdollisuus tehdä normaaleja asioita esim. työssä käynti.

Kakolasta tuli monelle uusi koti, jos niitä pieniä sellejä voi kodiksi kutsua kalteri-ikkunoineen ja paksuine ovineen. Toisille väliaikainen, toisille pidempiaikainen. Välillä tuntuu, että sitä on oman kotinsa vanki. Vaikka omaa kotiani rakastan ja viihdyn täällä todella hyvin, niin se että en kykene enää ajamaan itse autoa, on myös omanlaista vapaudenriistoa. Ei voi tosta vaan lähteä käymään pikaisesti jossain tai kuskailemaan lapsia harrastuksiin ja kavereille leikkimään. Kaikki täytyy suunnitella. IMG_20170510_192728Välillä odottaminen tuntuu pitkältä. Vangeilla varmasti oli odottaminen tuttua. Odottamista päivästä toiseen. Odottamista mitä tapahtuu, millon tapahtuu, missä tapahtuu vai tapahtuuko sittenkään mitään. Odottamista koska sellinovet aukeavat, eristysosastolla edes tunniksi per päivä. Poispääsyä hetkeksi pienestä huoneesta, jossa vessana toimi ämpäri.
Itse odotan viime viikon kuvauksista tietoja, tietoa soittoajasta, polikäynnistä ja jatkosuunnitelmista. Miten kuumeisesti odotan myös kuljetuspalvelun päätöstä. Päätöstä, saanko taksimatkat käyttööni. Uskon, että odottaminen palkitaan lopulta kaikinpuolin, vaikka se veisikin aikaa ja sen eteen täytyisi nähdä toisinaan jopa paljon vaivaa. Se on tullut huomattua, että jos ei jaksa itse aktiivisesti selvitellä omia etuja ja oikeuksia, ei pitkälle pääse. Kukaan ei niitä valmiina tule kotiin tarjoamaan. Kaikesta täytyy ottaa yleensä itse selvää. Yrittää uudelleen ja uudelleen vaikka tulisi takapakkejakin. Muistaa, että periksi ei saa antaa!
IMG_20170510_193103
Kakola tosiaan oli mahtava kierokseltaan, historialtaan, tarinoiltaan. Seinillä oli vankien kirjotuksia, viimeisimmät sieltä vuodelta 2007. Se, että ne todella on jonkun sinne kirjoittamia, ei jälkeenpäin rustattuja rekvisiitaksi.

Selleihin pääsi sisälle katselemaan. Väkisinkin sitä mietti, kuka tai ketä täällä on ollut, miksi hän on täällä ollut, millaista sellissä eläminen on ollut ja missä hän nyt on.
IMG_20170510_183722Jos mahdollista, suosittelen menemään kierokselle. Antaa paljon ajattelemisen aihetta. Oli kyllä kaiken tämän kivun arvoista! 🙂
IMG_20170510_193528