Aamu tosiaan alkaa A:lla, samoin kuin aamupala, joka tänään oli mansikka-kaurasmoothie ja se tärkein, Alku. Ja tässä on itselle uuden Alku, nimittäin uuden blogin alku. Jees, eli tästä se pikkuhiljaa lähtee ja starttaa. Jo kauan suunnitteilla ja ajatuksissa muhinut blogi, sai nyt tuulta siipien alle ja pienin jätinaskelin tekee tuloaan. Heti kättelyyn sairaushistoriastani pintariipaisuna ja …
Avainsana: perhe
Saanko esitellä…
” Moi! Olen nimeltäni syömishäiriö. Olin ihmeissäni, että minuakin tahdotaan kuulla. Mielellänihän minä itsestäni puhun. Olen todella etevä pakkaus ja omana itsenäni olemisen mestari. Työnkuvani on hieman arkaluontoinen ja joillekin lukijoille jopa turhan rankka. Jotenka jos helposti hirvittää voit jatkaa lukemista omalla vastuullasi. Mutta oikeasti olen ylpeä itsestäni ja tämä on kunnia minulle tulla kuulluksi… …
Miksi kaikki sanoo, että syöpä tappaa?
Olen kieltämättä taas laiminlyönyt kirjoittamista, mutta tässä on ollut vähän kaikenlaista. Ensinnäkin olen taas koulussa ja velvollisuudet ahdistavat niskassa koko ajan. Toisaalta se on ihan normaalia korkeakoulu arkea ja onhan siitä selvitty ennenkin turhia murehtimatta. Työharjoittelu loppui elokuun lopussa ja kerkesin pari viikkoa lomailla ennen kouluun paluuta. Tuntuu tosin, että olisin istunut koulunpenkillä ikuisuuden. Anyway, koulu …
Sisäinen kuolema
~ Rakastuin häneen niinkuin nukahdetaan. Ensin vähitellen, sitten kokonaan ~ Päässä pyörii miljoona asiaa. Olen katsellut Tähtiin kirjoitettu virhe- elokuvaa jo toisen kerran elämässäni. Elokuvassa ihanasti kuvautuu tunnelma joka mulla on ollut jo jonkin aikaa. Hazel kuvaa ihanasti masennuksen silloin kun on syöpä, valmistautuu kuolemaan. Mulla ei ole syöpää, mutta masennus kyllä, ja olen lähiviikkoina …
KOTONA
Torstaina minä pakkasin laukkuni ja lähdin myöhään illalla matkaamaan kohti kotia. Lapsuudenkotiani. Oli jo yö kun saavuin perille. Perjantai alkoi sateisena, mutta sää kääntyi kuitenkin päivän mittaan paremmaksi. Vietimme äitini kanssa äiti-tytär aikaa. Kirppistelyä, kirjastossa pyörimistä ja pizzaa. Päätimme myös pikkusiskoni kanssa suunnata illalla kohti pienen kotikaupunkini yöelämää, sillä olin luvannut siskolleni baarireissun sen kunniaksi …
Mami, mamma vai äiti?
Äitienpäivä herättää mulle erityisesti nyt paljon tunteita.. Mun ensimmäinen ”äitienpäivä” olenhan mä mun kissavauvan äiti. Toivon että voisin olla muutaman vuoden sisään vähemmän karvaisen lapsen äiti 🙂 saa nähdä miten siinä sitten käy. Sisäinen pelko on se voiko oikeaa lasta saadakaan. Ainakin se olisi todella hankalaa. Pelkoa aiheuttaa mahdollinen endometrioosi, lääkäriin en ole vielä aikaa …
Miksi? Mutta ethän sä..
Ja mä selitän saman asian sataan kertaan. ”No mutta kun en mä aina..” Oon nyt viimeisimmän lääkärikäynnin jälkeen alkanut pohtimaan, vammaistukea, vammaispalveluita, pyörätuolia. Kaikkea mikä tekee musta yhteiskunnan silmissä ”vammaisen”, enkä mä tiiä olenko valmis siihen, joten yritän ehkä käsitellä sitä kokeilemalla mennä joku päivä ostoskeskukseen pyörätuolilla.. Tahtoisin tietenkin invaparikkiluvan, elää normaalisti tilanteeni sallien, mutta …
Ette te tiedä mitään..oikeasti
Noin tekisi mieli välillä vastata uteliaille. Mikä sinua voi ahdistaa, kaikkihan on niin hyvin. Niin tiedän. Olen aina iloinen, rempseä ja hymyilevä. Välillä vain masentaa ja ahdistaa aika ajoin. Mutta ottakaa myös huomioon se, että ette te tiedä loppujen lopuksi yhtään mitään. Te tiedätte vain sen minkä haluan teidän tietävän, minkä tahdon kertoa ja näyttää …
HE JÄIVÄT
Ensimmäisenä tahdon kiittää. Kiittää niistä tuhansista kerroista joina blogini on jo avattu. Kiittää niistä sadoista tykkäyksistä joita olen saanut jaettuani tekstejäni muualla sosiaalisessa mediassa. Erityisesti niistä kaikista sydäntä lämmittävistä kommenteista joita olette minulle kirjoittaneet. Pyrin reagoimaan joka ikiseen saamaani kommenttiin. Niitä tulee kuitenkin niin paljon että valitettavasti en taida aina ehtiä. Arvostan kuitenkin niistä jokaista. Kiitos. …
Harvinainen huono-onninen perheeni
Vuonna 2007 perheemme pääsi pisteeseen, jossa olemme nyt. Äiti ja isä, yhdessä kaikkien mutkien jälkeen. Minä, vanhin lapsi, sekä kolme pienempää. Tyttö, poika ja pieni tyttö. Vaikken enää joudu katselemaan kaikkien naamoja päivittäin niin se on perhe, johon kuulun, katsotaan sitten geeniä tai dosetin sisältöä.. :’D 2007 meiän perhe oli normaali, hymy huulilla juostiin ulkona …