Mihin ihmeeseen tämä aika on oikein kadonnut? Tuntuu kuin vapusta olisi viikko mutta ensi viikolla onkin jo KESÄKUU!? Nyt kun oikein pysähdyn ajattelemaan, niin mun toukokuu on ollut aika kiva! Ollaan ystävien kanssa nautittu auringosta, illat ovat vierähtäneet yöhön ja naurua on riittänyt.
Viimeiset pari viikkoa minua on kuitenkin vaivannut myös piinaavaa ”puolikunto”. Toisena päivänä saattaa lämpö olla hieman normaalia korkeampi, muttei kuitenkaan selkeästi kuumeen puolella. Perjantaina vihdoin menin lääkärin luo ja todettiin tämän olevan vain virusperäistä. Olen nyt kuitenkin kolmatta päivää putkeen sängyn omana, ja edelleen meinaa pientä lämpöä pitää. Olen myös miettinyt, voikohan tämä johtua piiiiitkästä stressistä ja nyt keho vain laittaa kunnolla hanttiin. Toisaalta olen huomannut kuinka hyvää tämä pakkolepo on minulle tehnyt. Joten tässäkin on hyvä puolensa. 🙂 Salille vain alkaisi olla jo melkoinen ikävä, mutta kaikki ajallaan!
Ehkä se johtuu tästä joutilaasta ajasta, mutta olen viime aikoina miettinyt todella paljon isoja kuvioita. Uskon sen myös johtuvan tästä keväästä, kun haluaa elämäänsä jotain uutta. Olen kokenut suuria paineita siitä, ettei minulla ole aavistustakaan mitä elämältä haluan. Tiedän että tarvitsen nyt jonkun muutoksen elämääni, koska tähän tilanteeseen en ole täysin tyytyväinen. Onneksi minulla on kuitenkin ympärillä aivan ihania ihmisiä, jotka muistuttavat että kaikki kyllä järjestyy.
Nyt pyhitän illan vielä lepäämiselle ja palataan taas ensiviikolla! Kivaa sunnuntaita tyypit!
-Anniina